torstai 29. marraskuuta 2012

Minä.



En tiedä pidetäänkö blogiani sisustusblogina.
Varmaan.

En tiedä pidänkö itsekään tätä blogiani sisustusblogina.
Varmaan.

Tai sellaiseksi tämä on ajatunut.

Oli raksa-aika.
Ei ehkä mikään normaali raksa-aika sillä se kesti kolme vuotta.

Sinä aikana oli tarve kuvata ja postata.
Eikä se tarve kuvata nyt suinkaan minnekään ole hävinnyt.

Tänään kohde vaan muuttui.

Tänään ei sisusteta.
No okei näkyy toki taustalla kahdessa ekassa kuvassa taas vaihteeksi valkoista, mutta... ;)





Terveys. 

Se on se aihe josta mä jauhan.
Lähinnä itelleni.

Ja hyvä niin.
Ei mua ehkä kukaan muu kestäiskään tässä asiassa.

Ei sillä paatoksella mitä itelleni aina välillä pidän.

Tai lähes joka päivä.

Pakko.
Sillä mun terveys on antanut myöden ja vaikka mitä.
Taipunut.
Katkeamaan en ole suostunut.
Enkä helpolla suostu.

Mun on pakko olla toimintakuntoinen.
Itseni ja perheeni takia.

Siksi mä olen alkanut niin kovin huolehtimaan tärkeimmästä.
Itsestäni.

Meni vuosia, varmaankin vuosikymmen että kaiken edelle meni vauva ja vauvat ja taas vaihteeksi, vauvat.

Enkä kadu mitään.
Ei MITÄÄN hienompaa ole kuin lapset.

Mutta on ollut pakko raottaa silmälappuja.
On ollut pakko.

Sillä olen tajunnut että tämä keho ei kestä mun "alla" jos mikään ei muutu.





Muutos on mallillaan.

Mä toivon että mun keho vielä joskus antaa anteeksi vuosikausien laiminlyönnit ja alkaa vastaamaan terveydellä takaisin.

I love Me.

(sori kaverit, mutta niin sen jokaisella tarttis olla <3)



lauantai 17. marraskuuta 2012

Tirppa.



Käsityömessuilta Tampereelta tuli kotiimme Tirppa.
Ihana.
Mietein ja mietein ja olin jo lähdössä kunnes tajusin että kadun jos jätän sen mukaan ottamatta.

Ja nyt kun sitä katselen niin NIIN paljon olisin saattanut katua.

Tytteli sanoi iltapalapöydässä ettei se Äiti mikään taliainen oo, 
sen nimi on Linda.

Aha.
No, okei kai sitte ... ;)











Kädentaitomessut Tampereella olivat jälleen kerran niin upeat.
Samoja näytteilleasettajia kuin viime vuonna.
Onneksi.

Tirpan ostin juuri samaiselta kenen töihin ihastuin viime vuonna.
Viime vuonna haaveilin kaikesta ihanasta, 
nyt onneksi rohkesin ottaa Tirpan kotio.




Ja seura mitä parhainta!
Kiitos rakas Ystäväni <3



























Hauskaa ja itseasiassa kovin ilahduttavaa oli myös se, 
ettei Armastus oksentanu kun toin tämän näytille.

Niinkin olis voinu käydä.
Jotenkin ajattelin että olis.

Että lintua sisälle.
Lasikuvussa.
Ja risuja.
Ja
ja.

Mutta ei, onneksi salli.

(lapset tosin ihmetteli että onko Äiti toi lintu oikea ...)







Niin kaunis.
Vaikka ihan itse sanonkin!

Mulla on vielä ens kerraksi messuasiaa.
Ja taitaa olla viä sitä seuraavakskin.

We'll see <3


maanantai 5. marraskuuta 2012

Maanantain kuvia.



Viikonloppuna poltettiin kynttilöitä.
Vein niitä myös haudalle.
Rakkaan Ihmisen haudalle.

Vaikka olenkin kyllä sitä mieltä että Ihminen on sydämessäni,
ei kynttilässä haudalla.

Noh, vein silti.
Ja sytytin myös kotona.






Kurpitsalyhtyjä.
Pilarikynttilänjalka.
Hurrikaani.
Pikkulyhty.

Ja kaikki ah niin kauniita köyhänmiehenhopeisia.
Hah, sopiikin hyvin minulle.

Kun olen viime aikana 
(ja lähes koko vuotena jo) 
kohkannut terveydestä, sekä omastani että muiden
niin osa allergiatestini tuloksista kertoi että olen allerginen kullalle
niin minulle tämä hopeinen vaihtoehto sopii siis testienkin mukaan enemmän kuin hyvin ;)







Ihanat pienet lyhdyt kirpparilta.
Euron oikein maksoivat.
I-HA-NAT vaikka itse sanonkin.




Maanantaita.
Meillä perheen vanhin ja nuorin potevat.
Toinen kuumeessa, toinen kolmessakin eri tulehduksessa.
Hmph.

Mutta eipä näille mitään voi.
Muutakuin lääkitä tässä kohtaa.

lauantai 3. marraskuuta 2012

RakasIhana.


Joululahjani ...

YRITIN olla ottamatta vastaan.
Mutta rakasihana Ystäväni tunki väenväkisin syliini.
Kysyi vielä "Pidätkö?"

No nii-in.
Pidänkö?
KYSYTKIN VIELÄ !!






Kuin tehdyt.
En tajunnut vielä tyynyt kainalossa että mihin.
Ajattelin mielessäni valkoista soffaa, 
joihin eittämättä nämäkin sopivat.

Mutta päästessäni kotiiin ja iltapalaa tehdessäni sen tajusin että niin tietysti.
Kukalliset sekä tähtityynyt veke ja rouheeta tilalle.
Toimii.








IhanaRakas.

Niinkuin Hän nyt ostaisi jotain mikä mua ei miellyttäis.
Tuntenut Minut jo kauemmin kuin Armas.

Oi.








Kannatti pykätä jo jouluvalot.

Sai joululahjankin ;)






Ihanaa lauantai yötä kaikille lukijoilleni.
Minä hain tuoreita sieniä.
Nekin yhdeltä Ihanalta.

Ja väänsin soppaa ja mozzarellapestoleipiä.
Sekä kaadoin punaista viiniä.

Lauantain huumaa.
Vapautta ja rakkautta.

Ja muuten, tuoreista suppilovahveroista tulee aivan taivaallisen hyvää keittoa...

Pus.