maanantai 21. tammikuuta 2013

Vitriini.



Kattolyhdyt on niin turhia.
Niin kauniita.
Mutta niin vaikea sisustaa.

Siihen tarvittais paljon rahaa.

Olis hienoa teettää kirjahyllyjä yhdelle seinälle.
Ikkunan alle ja toiselle seinälle joku sellainen istuinsohvan tapainen.

Facebookin kirppari on eri oiva.
Jos on tarpeeks nopee niin voi saada niin hienoa tavaraa ja vaatetta kotiinsa.








Minä sain tämän.

Riskillä menin Armaan kanssa.
Nostaessaan sitä autonkyytiin totesi että joo, ihan kiva.

Vai halusko miellyttää.
Miehisten hifi-laiteostosten jälkeen kannattaa vaan hymyillä ja nyökätä.

Tällä mennään ;)





Vähän söpöä.
Huomaako että on tyttöjen askartelunurkka...
































Toinen puoli kattolyhdystä odottaa vielä työpöytää paikalleen.
Kunhan saan sen siivotuksi niin sitten kelpaa.
Vielä on tämä olohuone/keittiö siivousurakka kesken.
Ei ihan kahdella päivällä mennyt...

Kelpaa siistissä työpöydässä vaikka joskus jopa askarrellakin jotain.
Jos nyt sais askarreltua vaikka postikortteja tai jotain.

Ihan sama.
Näin kauniissa sitä voi vaikka roudata kahvikupin ja nauttia katsomalla ulos ikkunasta.
Laittaa hyvää musaa ja olla tyytyväinen että on jaksanut siivota.

Toi siivoominen, se vaan ei oo mun juttu...
Huoh.










sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Sunday Sunday.

(muffinit made by Elina)


Onpa täysinäinen viikonloppu!
Mutta silti samalla ihmeen stressitön.

Siivoamista ja tavaroiden paikoilleen viemistä.


Kuusikin lähti. 
(EILEN ;)

Voi morjens. 
Kera kahden vai sadan miljoonan neulasen...

Ei meillä mikään kiire ole...
(ihme, muuten että tuntuukin stressittömältä! 
Kun ei stressaa ni...)




Tehtiin eilen yli meren tilaus.
Jännää.

Saa nähdä mitä tulee!

Omegaa tulee ja kaikkea mahollista.
Mä kerron sitten miten toimii.

Mä oon elämässäni yhden käden sormissa tilaillu eli se ei oo mulla ollu mitenkään tapana.
Jännää kaikki tommonen.

Ja toisaalta niin kovin hienoa.
Ja kaikki on kait kovin kehittynyttä kun dollaritkin on muutettu jo valmiiksi euroiksi eli ei tartte kauheesti taskulaskimen kanssa heilua.




Mä jatkan edelleen tota olohuoneen siivousta.
Siinä on semmonen lääni että sitä ei näköjään joulun jäljiltä ihan yhdessä päivässä siivota.
Toivottavasti mä saan siivottua sen nyt edes kahdessa päivässä...

Sen jälkeen lähden ansaitusti salille.

Eilen oli taas niin hienoa kun pääsi Armaan kanssa salille.
En vois enempää tykätä yhteisestä harrastuksesta.

Ja on muuten hiukan eri fiilis käydä miehen kanssa salilla, 
rauta nousee hiukan eri tavalla.

Ja mun kikatus ja pälätys loppuu heti alkuunsa.
Ei siinä paljoa naurata...
Ja tykkään!

Mukavaa sunnuntaita.
Levätkää tai olkaa tehokkaita, kunhan nautitte päivästänne!!

torstai 17. tammikuuta 2013

Health.



Jotain muuta ko valkosta sohvannurkkaa.
Ja ihan hyvässä mielessä, kylläkin.

Mä olen nyt ihan hirveesti kuullu puhetta terveydestä.
Ja sen kaipuusta.

Liittyykö se ikään.
Kaikkiin lähestyviin ikäkausiin.
Ollaan kolmevitosia, lähestytään neljääkymppiä.
Ollaan nelikymppisiä.
Ollaan yli neljänkymmenen.

Tai kohta jo viidenkymmenen.






Oli ikä mikä tahansa, oikotietä ei ole.
Tässä iässä jo huomaa laiminlyönnit.

Äh.
Että miten ärsyttävää onkaan tajuta että se liikunnanmaikka oli niin oikeassa kun sano lukiossa että muistakaa tytöt, 
on sitten paljon helpompaa elää aikusta elämää kun on koko ikänsä liikkunut.

Just joo.
PAKKOKO tämäkin oli opetella kantapään kautta?


Just tänään mietein.
Vaikken pysty tän enempää plokkaamaan ulkosia tai kaikkia sisäsiä tekijöitäkään ulos, 
niitä mistä allergiani johtuvat,
mä voin ainakin yrittää näin kaikkeni.

Kaikkeni, jotta voisin hyvin.

Ennen jos on tullu millon mitäkin syytä ja kitinää ja valitusta ja lopahdusta, 
mä olen tajunnu sen että kukaan muu ei joudu tässä kropassa elämään.

Että jos tätä yhtä nyt huoltais niin hyvä olis.
Että tän yhden kanssa pystyis elämään niin hyvin kuin mahdollista.

Postaus siis itsestä eikä valkosista sohvista.
Tarvii muuten joskus keskittyä kehonhuollosta tohon kodinhuoltoon kans kunnolla.
Tai kohta ei oo enää valkosia sohvia mitä esitellä.








Mutta sitän ennen nukutaan.
Mä olen pakannu vaaleenpunaset Minni-nimiset karvareunusluistimet sekä liilan kypärän pikkuneidilleni ja me mennään aamulla luistelemaan.

Ei ehkä parempaa aamua ole.

Kunhan vielä se pikkuneiti pysys pystyssä ;)


Jaajuu ja peeäs.
 Jos ärsyttää nää terveysluennot niin kommenttilootaan saa jättää toiveita mistä haluatte mun postaavan. 

Mä oon hyvä kirjottaan oikeestaan mistä vaan.
 Että ei muuta ko kommentoikaa, s'il vous plait...

lauantai 12. tammikuuta 2013

Tammikuu.












Tammikuun arki.

Mä luulin ettei joulun horroksesta selviä ikänä.
NIIN paljon väsytti.
Mutta aika paljon jaksoin itelleni toitottaa että siedätyshoito.
Jaksa nyt.

Mutta totta on se että jumankauta miten se hoito on mua väsyttäny!

Ja sitten sitä vertaa heti kuitenkin että masentaako mua?
No totta on, että on pimeetä ja kylmä ja ja ja ...

Mutta totuus on se että se saattaa aiheuttaa juur niitä oireita mitä itse siitepölyttäjätkin aiheuttaa,

ja mulle se on tää jumalaton väsy.

Noni.
Kitikitivalivali.










sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ina vielä.


Vielä on vähän joulua.

Meijän joulu ei valitettavasti lopu justtasan kun kalenteri niin sanoo.

Se loppuu sitten kun mä jaksan alkaa keräilemään roinaa ympäri taloa ;)



Ihana uusi valkoinen tähti.
Ystävältä.
Ja tuotu kaukaa.

Ihana!
Ja kaunis.








Kynttilänvalo on ehkä kauneinta mitä tähän aikaan vuodesta voi katsella.
Pimeää ja synkkää.

Valo on niin rauhoittava.

Että kun tulee pimeä niin pirun aikasin!




Kohta lähtee.
Kunhan saadaan koristeet talteen.

Mutta oikeastaan, äkkiäpä se uusi joulu taas on.
Että ei hätää.
Sikäli.




Ja normaalia Arkea.

Kananmunineen kaikkineen.




Ja amaryllis.
Kohta aukeaa kolmas nuppu.

Oi.
Suosikkikukka.


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Amaryllis.






Ihana joululahja.

Ja mikä parasta, siitä saa nauttia just nyte!

Kukka painaa koko varren vinoon, joten lykkäsin juureen suuren sisustuskirjaimen.
Kun ei mitään kukkatikkuakaan tähän hätään ollu.

Enkä aatellu vaan odottaa että koska varsi napsahtaa poikki ..









On kyllä kaunis!

Näin juur amarylliksiä leikkokukkina ja ne vaan on kauniita.








Teittekö muuten lupauksia?

Yleensä uuden vuoden kynnyksellä niitä just tehdään.

Minä en. En sen suuremmalti.

Terveydestä huolehtiminen on loppuikäinen projekti.
Karkkilakko täyttää tammikuussa 2 vuotta.

Mun mielestä enempää ei nyt tähän hätään voi luvata.
Noissakin on pitämistä!









tiistai 1. tammikuuta 2013

2013




Tämä on se vuosi jolloin esikoisemme täyttää 13.
Hänen ikänsä on aina helppo laskea.

Syntynyt, tuo onnellinen, tasan vuonna 2000.









Ajattelin juur aamulla mitähän tämä vuosi tuo mulle tullessaan.

Mä voisin kuvata tulevan vuoden fiiliksiä yhdellä merkillä.

Ja se on

?

Mulla ei todella ole mitään tietoa siitä vielä mitä mun tuleman pitää.

Siedätyshoidot jatkuu, sen tiedän, joka ainut viikko.
Alkupistokset on ollu rankkoja.

Väsymys jo itessään.
Sitten viimekertaisen piikin reaktio jolloin tuntuu että happi loppuu ja verenpaine laskee niin että pelkästään pyörryttää.

Niin ja se väsy.

Mutta jatketaan.

Kuitenkin lopussa kiitos seisoo.
Siedätyshoitojen kanssa kolmen vuoden päästä tarkalleen.















Toivon niin hyviä päiviä.

Onnellisuuta.
Terveyttä.

Siinä kaikki.
Ja enemmänkin <3