tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kymmenen vuotta.



Mä en ole koskaan ollut kaupunkilomaihminen.
Pärnu oli yllätys ja tuli suoraan sydämeen...

No lomat, ulkomaanmatkat on ollu tässä nyt täysin kortilla sitten vuoden -99, jolloin olimme viikon Portugalissa.
Minä, raskaana.

Ja sitä hyömyä on menty sitte sen jälkeen.

Raskauksia, imetyksiä.

Vuonna -99 raskaana, ja 2009 sama homma.

Ja kaksi raskautta siinä välissä.
Raskasta hommaa...

Oikeasti!
Ihan Aikusten Oikeesti.

Viisitoista vuotta yhdessä ja kymmenentenä hääpäivänä saatiin järjestettyä niin että oli aika päästä nauttimaan ensimmäisen kerran toisistamme.

Ensimmäinen ulkomaanmatka, jolloin sai istua niin että sai vaan olla ja nauttia.

Ja voin sanoa, matka oli kaiken viidentoista vuoden arvoinen.

Jokaisen päivän.
Jokaisen hetken.

Oli ihanaa huomata, miten hyvää matkaseuraa mulla oli mukana.
Rakkainta.





Fiilis oli kuin Välimeren kaupungeissa.
Ikänä en oo ollu, mutta näin kuvittelen.

Erittäin kreikkalaista.
Mekkoa myöden.





Valloittavat hanko-/reposaarelaistyyliset kujat ja pikkutiet.




Toisena päivänä vuokrattiin tandempyörä.

Suosittelen, aika ihanaa oli pyöräillä kaksin samalla pyörällä.

Ultimate "avioliitto"-testi.

Sujuihan se, vaikka aluksi haettiin tahtia.
Hauskinta oli että takana saattoi irrottaa kädet ja antaa toisen vaan pyöräillä.

Pyörä kulkee niin keveästi ettei siinä toisen tarvi välttämättä edes polkea.


Ihania rakennuksia ja paljon!
Vaikka me vietettiin kaksi ja puoli päivää Pärnussa silti tuntui, ettei me nähty koko kaupunkia ihan kokonaan.
Täällä voisi viettää viikon.
Keveästi.




Pieniä, ihania bistroja, terasseja, ruokapaikkoja.
Olut 2e, lonkero saman verran.

Kuohuviiniä kaupasta.

Aika heaven.






Hemmotteluhoitoa hääpäivänä.
Ilusalong = kauneushoitola

Jos en olis tsekannu tätä nimeä jo valmiiksi kotona, en olis ehkä rohjennu sisälle.

Palvelu oli parasta!

Suosittelen <3


Näkymä hotellihuoneesta.
Aika usvasen satumainen.

Niinkuin koko reissu.

Arki löi kasvoille heti kun takasin tultiin.
Syksy alkaa kohta erilaisena, ehkä aika rasittavana.
Erilaista elämää mihin ollaan totuttu.
Minä aloitan koulunkäynnin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi.

Aika hurjaa mutta ihan älyttömän hienoa.
Arki tulee ja lujaa.
Mutta se oli tiedossakin.

Niinpä sitä osas nauttia koko ajan täysillä näistä maailman harvinaisimmista neljästä päivästä.

Love You.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Rakkaus.


Viikonloppuna koettiin elämämme ensimmäiset yllätyshäät.
To-dellakin yllätyshäät.

Kun morsiamen äiti ohjasi parkkipaikalta meidän seurueen kohti LAIVAA, tajusin heti.

Voi piip. Ne menee NYT naimisiin.

Eikä mul o mekkoa päällä!

Niin olin hilkulla mekon laittaa mutta se pirun tuuli, se sai mut luopumaan ajatuksesta.
Hittolaine ...

Kunhan toivuin päälläolevista farkuista hääasuna, tajusin jossain kohtaa pointin.

Pointti on se, että näitä häitä mä olin jo odottanu, NIIN kauan.

Että se, mikä on pääasia, tapahtuu Än, Yy, Tee, niinko ny.


Sinun ei tarvitse kertoa minulle 
kuinka suuresti minua rakastat, 
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, 
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan. 
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, 
että olen sydämesi valittu, 
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta 
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni. 
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, 
kun en itsekään itseäni ymmärrä, 
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, 
kun olen itse itsellenikin sietämätön, 
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun. 
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, 
kuinka suuresti minua rakastat, 
mutta kerro Rakkaani silti. 
Kerro usein, 
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, 
mitä vapiseva sydämeni jo tietää




Te kaksi.
M & T.

SYLIKAUPALLA ONNEA IHANAT <3

Mikä yllätys, huh !!




Meillä häämöttää perjantainen kymmenvuotishääpäivä.
Muistelin tässä, että olen odottanut tätä siitä asti kun hääpäiviä oli kasassa neljä.
En tiedä miksi, mutta silloin kuusi tulevaa vuotta tuntui piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkältä ajalta!

Nyt se on totta.
Perjantaina.

Ihan ihmeellistä.
Ja samalla ihmeellisen ihanaa.



























maanantai 22. heinäkuuta 2013

Terassi.



Oi mikä heinäkuu.

Ihana ja samaan aikaan ihan kamala.
Lähipiirissä on niin iso huoli, että sitä katselee taivaalle nyt entistä useammin ja tiuhaan.
Ja loput ajat toivoo & uskoo.





Ihan niin maallisiin asiohin.
Kesää ja terassia.

Vanhat terassikalusteet näyttää kauniilta ja on ihan huikean kivaa kun ei enää pistele paljaiden varpaiden alla sora vaan ihana lauta.

Kesän olohuone.
Noh, tuuli on ihan huikaiseva ja lämmintä, noh ...

Odotellaan.

Olis aika ihana vaikka syödä ilman että tarvii istua sadesomppa päällä ja pitää servetistä tai lautasesta kiinni ...