perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulu 2014


Mä olin ihan varma etten jaksa enkä ehdi laittamaan tätä joulua sen enempää.
Syksy oli raskas ja tuleva kevät on jo painanu päätä alaspäin vaikkei sitä vielä saiskaan aatella yhtään.

Sitten perheestä tuli ensiks kipeeks nuorin, sen jälkeen minä.
Ja mä oon vieläkin ääni painuksissa ja meneillään on silmätipat hurjaan silmätulehdukseen.

Sekin on niin ihmeellistä.
Mulla ainakin silmätulehdus toistaa sitä samaa kaavaa AI-NA
ja AI-NA on sen muutaman, korkeintaan viiden minuutin takia varattava lääkäri.
Vaikka niin vois aina vaan marssia suoraan apteekkiin ostamaan tipat.
Muutenkin on lääkäreille pääsy nykyään kiven takana ja sitten tommosen silmätulehduksen takia ajan varaaminen tuntuu NIIN turhalta.

Mutta eipä auta.
Lääkärin kautta.
Aatonaattona.

Mutta silti ja siitäkin huolimatta meille tuli kaunis joulu.
Ja aika stressitön.
Oli itseasiassa hyvin mukavaa.
Kerrankin aatonaattona nukuttiin yö kunnolla, aamuyöhön asti ei paketoitu.
Kiitos sen hurjan tunteen niinkun silmään olis lyöty ja mitkään särkylääkkeet ei tuntunu auttavan.

Mutta tulipahan nukuttua.
Viimiset paketit väänsin vielä yläkerrassa ennen ruokailua.
Aattona...

Mutta se nyt on mulle tyypillistä.

Ja se on niin kiva kun meillä isovanhemmat tuo jouluruoat. 
Meille ei jäänyt kuin kinkun paisto, perunat, salaatti ja mitä vielä, no eipä paljon mitään.
No jälkkäri.
Sekin vedettiin ihan mahat täys, tietty.

Mutta joulu on niin stressitön.
Semmonen villasukkajoulu.
Semmonen, kun joulun kuuluukin olla.
Ei kravatteja.
Ei liiemmin hienostelua.
Aikaa ja oloa.

Joulu <3





Kerrankin aikaa siivota.
Kahteen kuukauteen (!!!!) ei oo luuti heilunu.
Nyt tuli jynssättyä.
Ärsyttävää kun ei siivomisellekaan ole aikaa.
Eikä sitten enää energiaa.


Joulun kuusipuu.


Pipareita, pipareita!


Pienimmän peti sai uudet bambit.
Pienintä bambityynyä pienin roudaa joka yö viereeni mukaan.
Aika söpöstä.
Yöllä kun joskus herään siihen kun nyrkki tai jalka tulee päähän niin ei jaksa olla joka kerta vihanen, pimeessä kun näkee kun toinen puristaa pientä bambityynyä sylissään niin heltyy.
Joka kerta.



Aatto.
24



Ihaninta.
Ystävien itsetekemät.
Ensinnäkin: ystävät ON rakkaita!
Toisekseen: näitä tällasia lahjoja arvostaa NIIN!


Aattona ulko-oven vieressä paloi "taloissa" valot.


Ihania kauniita paketteja syntyi.



Aaton jouluateria.






Lapset <3






Mitä paketteja ... <3







Ihana joulu.
IHANIA VAPAITA PÄIVIÄ!!

tiistai 16. joulukuuta 2014

8 yötä.


Tänä vuonna seuraan ensimmäistä kertaa piiiiiiiiitkään aikaan lasten kanssa joulukalenteria.
Telkkarin joulukalenteri on ihana.
Mainoksissa ensin kiinnitin huomiota, että näyttelijöinä tänä vuonna on mm. Pirkka-Pekka Petelius ja Vesa Vierikko.
Eli pakko katsoa!
Ja kun joulukalenteri sitten vihdoin joulukuun ensimmäisenä päivänä alkoi niin, 
on se tänä vuonna jotenkin niin ihana.
Ihana musiikki.
Juoni. 
Uudet näyttelijät.
Söpö koira, joka puhuu ihmisen äänellä.
Kaunis lavastus ja puvustus.
Ja mikä tärkeintä: lapset tykkää.

Mä pidän ihan hirveesti siinä musiikista ja siitä kaupunkinäkymästä.
Oonkin jo tässä viimisen vuoden aikana huomannut itsessäni että ehken vanhempana (sitten oikeen vanhana...) olekaan ehkä niin kaupunkiasumista vastaan kuin olen luullut.

Ja tarvii kyllä tän saakelin hektisen syksyn ja alkutalven myötä todeta, että ei tää siivoominen vaan luonaa. Ei sillon kun arki menee aamuseittemästä iltakymppiin. 
Siinä ei siivoukselle oo vaan aikaa.
Tai sitten sitä tarvis ottaa nukkumisesta.
Ja siihen mä en ryhdy. 
En enää.

Kun saan koulutehtäviltä rauhan ja saan oikeesti sen joululomafiiliksen, niin tuntuu ihan luksukselta kun saa siivottua kodissa jotain.
Kahteen kuukauteen kotona on melkein vaan käynyt nukkumassa tai jos on jonakin iltana saanut olla pari tuntia, niin sen oon viettäny tiiviisti sohvannurkassa lapset kainalossa.

Semmosta menoa.
Kevät on lukujärjestykseltään aivan kaamea.
Mutten ole nyt alkustressaamisen jälkeen suostunut sitä ajattelemaankaan. 
Mun on pakko mennä sen hetken kerrallaan kun päiväkin on jo kerrassaan liian pitkä aika ajatella elettäväksi.

Sen verran ensi keväästä, sen millä olen itseäni lohduttanut on se, että jos jaksan huhtikuun loppuun, sitten oon jo voiton puolella. 
Mutta sinne huhtikuun loppuun asti pitäis jaksaa.
Sillon alkaa harjottelu ja toivottavasti koulun kirjalliset tehtävät ja kaikki muu on ohi.

Ai mutta se joulu.
Juhlitaan kohta sitä nyt ensin.

Joulukalenterin aamun sanoin, on enää kahdeksan yötä jouluun...





Jaajuu.
Jos joulumieli on hukassa, tunnelmaa
 saa kun laittaa joulucdn pyörimään ja vaan kuuntelee.
Tarttuu se joulufiilis kun vaan rauhottuu hetkeks ja kuuntelee.
Ja jos ei kerralla, ni yrittää myöhemmin uudestaan. 










Kirpparilta löydetyt pullot.
Ihanat.



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Muutama päivä vielä.


Joulu tulee, anyway.
Aina se tulee ja ihan kuten ne talvikelitkin, se niin yllättää.
Aivan yhtäkkiä!
Ykstoista vai kymmenen yötä, en tiedä, hirmu vähän. 

Aina on liian vähän aikaa.
On kaikkia ihania juttuja ja ideoita. 
Toinen toistaan ihanampia kattausvinkkejä ja uusia kauniita paketoimistapoja, mutta kiireessä kaikki on aina pakko hoitaa.
Mikä ihme juttu sekin on?
Ja sen tietää jo. 

Viime hetket ennen aatonaattoa. 
Siellä me taas Armaan kanssa istutaan punaviinilasit kädessä kodinhoitohuoneen lattialla, Celine Dion ja Raskasta joulua soi vuorotellen ja me poka paketoidaan.
Nauretaan ja varmaan itketäänkin ja paketoidaan.

Koulutehtäviä vielä liuta ja ne on pakko tehdä pois alta.
Mieli ei anna keskittyä jos ei niitä hoida ensin.

Mutta aikaa voi jakaa.
Ja mennä kuin tuulispää. 
Hellitän sitten jouluna.

Vaikken ole mikään tai minkäänlainen siivousihminen, toitotin jo lapsillenikin, että nyt on pakko siivota.
Lapset kysyivät että miksi?
Kerroin, jotta siks, että joulu mahtuu.


Olin eilen paketoimassa joulupaketteja Prismassa.
Oi mä olin niin liikuttunut siitä, miten paljon ihmiset ostivat joululahjoja Joulupuu keräykseen.
Todellista joulun iloa.
Oli niin ihana paketoida varsinkin niitä paketteja, kun tiesi, että siinä saattoi olla lapsen ainoa joululahja.
Ja miten ihmiset ovat oikeasti ottaneet asiakseen ostaa juuri näitä lahjoja.
Eräs asiakas sanoi kun paketoin Joulupuu keräyksen lahjaa hänelle, että ehkä suurinta lahjan ostamisessa on se, että siinä samassa ostaa itselleen joulun todellista iloa.
Totisesti.
Yritin olla siinä itkemättä. 
Ihan kauheasti en siinä onnistunut.

Mutta eipä mitään. 
Tärkeintä on tuntea.
Tietää elävänsä.

Mukavia onnenhetkiä arkeesi.
Arki on nyt monella kiireistä, mutta yritetään jossain kohtaa pysähtyä ja nauttia.
Kauneinta joulunaikaa.
Voi jospa meillä oltaisiin terveitä aattona!