Kolme vuodenaikaa.

Oi Ihana Anna.

Tänään olisi niin tarvinnut värjätä hiukset leiskuvan punaiseksi ja ehtiä letittämään hiukset keijutukaksi.

Sinä Ihana Menninkäistyttö.

Kun istuin konserttisalissa, musiikki ja eritoten laulu liikutti niin että itkin.

Monta kertaa.

Kolme vuodenaikaa liippaa liki.

Kun kuudentoista päivän jälkeen koossa on huikaisevat viisitoista ( 15 !!!)

yhteistä vuotta

miettii sitä väkisinkin näitä sanoja.

"Rakastatko mua vielä silloin?

Kun yö painaa sydäntäni.

Se määrää kaikki valot sammuttamaan

ja hiljaisena vaatii mua vaikenemaan kanssa

Rakastatko mua vielä silloin?

Kun lehteni on jo pudonneet.

Kun hiukset ovat harmaat ja haalistuneet 

Oot nähnyt jo kevään on jälkeen sen "

- Anna Puun Kolme Vuodenaikaa -

Musiikki on Luojan lahja.

Ja se liikuttaa. 

Kehoa & mieltä.

Itkuun asti.

* Keijumaista *

Vierailulla.

Ihana pieni.

Ihanpieni.

Nimittäin koiranpentu.

Niin hauskanen rotu, ettei siitä oikein koiraa kyllä saanut tekemälläkään.

Mutta niin ihana.

Lämmin, kiltti, seurallinen, lapsirakas.

Elävä eläin.

Ihaninta oli nähdä miten paljon lapsilla oli antaa koiralle rakkautta.

Eikä koiran tarvinnut tehdä mitään sen eteen.

Olla vaan.

Lapset toivat vuorotellen vesikuppia, ruokakuppia.

Saako harjata?

Onkohan sillä nälkä. Taas?

Varmaan sillä on jano.

Tai nälkä.

Tai ainakin sitä tarvis nyt-just-taas harjata.

Nivvarmaan ... ;)

Kokoaikainen rakkauspakkaus.

Ihana vieras!