Muru.

Ei liioin mieluisampaa puuhaa ole kuin 

kynsien lakkaus ja hiusten kihartaminen.

Kun kahdeksanvuotias tahtoo ja uskaltaa 

ei-niin-taitavan-kihartajan 

huomaan hiuksensa kahdeksanvuotisen

 elämäntaipaleensa Suurimpana Päivänä 

eli isojen tyttöjen kaverisynttäripäivänä, 

niin ihan satavarmasti minä tyttö kiharran.

Vaikka kiharrin on vieläkin outo, tulikuuma ja ihmeellinen, 

on todella myönnettävä että sillä saa aikaan 

sitte just sellasta Prinsessa ja Herne tyylistä kiharaa.

Ei tän kikkurampaa ja kauniimpaa kiharaa saa sitte millään muulla.

Kaunotar.

Ja jo 8 !!

"Onnentyttö on se,
joka kulkee orvokintuiketta silmissään
ja ruohoa hiuksissaan.
Hän tahtoo pienen siemenen
ja kupillisen multaa,
tuhatkertaa mieluummin,
kuin ison kassin kultaa."

Ihana Rakas, Tärkeä Sinä, Onnea <3

Toinen Olohuone.

Ihanaa kun tulee valmista.

Ja niin kaunista.

Kesällä vaan näköjään elämä siirtyy ulkotiloihin jos ulkona on paikka missä oleilla.

Mulla on ollut aivan infernaalinen päänsärky.

Hirveä ja hillitön.

Burana 800sta...

Mutta Ahkera-Armas rakentaa.

Mä vaan vedän särkylääkettä ja ulkoa kuuluu poran ääni.

Ruuvia ruuvin perään ja valmista tulee.

Vielä on kuulemma kamalasti tekemistä mutta me lasten kanssa nautitaan jo tästäkin.

Terassi näyttää jo todellakin terassilta ja siihen voi jo asettaa pihakalusteet.

Ja tyynyt.

Ja yrtit.

Ja muut kaikki tärkeät, kuten barbit, jalkkiskamat, rullaluistimet...

 Ja, noh, kaikki tarpeellinen toki ...

Eilen illalla kuvattu ihana auringonlasku.

Pihakalusteet siirty nurmelta jo terassille.

Päiväkahvit. 

Ehkä muuten niitä parhaimpia päivän hetkiä!

Keskiviikko

Parsakaali itää.

Eilen pienin pojista laittoi kukkakaalin itämään.

Eihän ne mitään mihinkään ehdi, 

mutta riemu on ihan hulvattoman rajaton kun jotain työntyy ruukusta.

Ja se on ehkä kaikkein hienointa tässä kaikessa.

Pieni riemu lähes mitättömästä arjen jutusta.

Toiseen arkiseen asiaan, joka ei ole ollenkaan yhtä mitätön.

Ei millään muotoa.

Terassin rakennus.

Armaalla oma haave juhannukseksi.

Ja se tarkoittaa terassin tekoa.

Päädyin, en niinkään kompromissin kautta, vaan järkisyiden vuoksi ruskeaan terassilautaan.

Mahdollisimman helppohoitoinen, eikä tarvi miettiä hylkiikö vihreä joskus tulevaisuudessa öljyä tai maalia.

Ruskea ei hylji ketään, eikä ainakaan samansävyistä öljyä.

Tahdon, että myös Armas saa nauttia kesästä.

Ja vielä kun tuntuu että näitä ihania kesänpäiviä on niin turkasen vähän, niin toivon että toisen mieli ja kroppa saisi edes sen pienen hetken levätä.

Se on rakkautta.

Toisen kunnioitus ja toisen arvostus.

Ja jos oli kovin paatoksellista niin laitoin loppuun hyvin keveitä kuvia sisustuslehtipinosta.

Niin kauniita kuvia että esteetikon silmä lepää!

Mukavaa keskiviikkoa.

Juhannus tunkee kohta arkeen =)

Tässä sitä lautaa.

Kaunot.

Tuhatkaunot.

eli

Bellikset.

 Lempikukkiani.

Niin söpösiä.
Kuten tytär ja NaapurinParasHelmi.

Tähän päivään kuuluu kaikkien ah niin ahdistavien arkiaskareitten lisäksi

kukkien istutusta, arvatenkin sekä uuden laulun opettelua.

Elokuun lopulla häämöttää häät ja elokuu on ihan turhan pian.

Vaikka siihen onkin matkaa, niin kesä on aina ihan liian lyhyt.

Kauniit, lämpimät päivät kuluvat niin turhan nopsaan.

Kaunotar!