torstai 26. kesäkuuta 2014

Kaunista.


Antaapa se kesä ny odottaa.
Tai kesä jo on, mutta ne kesän lämmöt puuttuu.
Pojilla on uimakoulu maauimalassa tällä viikolla.
On tullut sadetta ja ukkosta.
OLIS voinu hienommatkin kelit toki olla, mutta viime vuosista oppineena olen vaan onnellinen ettei ole kuumetta eikä mahatautia, että pojilla on edes se mahdollisuus että uimakoulun saa käydä loppuun asti.
Tässä on kaikkea vuosien varrella oppinut.
Kuten just esimerkiks sen, että kun ekana uimakoulupäivänä saat koko höskän maksettua ni jo on ekana iltana kuumetta. 
Tai joku oksentaa.
Tai jotain.
Aina.

Kesäkuun alun hienoin uutinen oli, että minua odottaa myöhään syksyllä viikko Venäjällä.
Ihmeellistä.
Koskaan en ole Venäjällä ollut, joten on ihan äärettömän suuri onni päästä maassa käymään.
Viikko kuluu koulutuksessa Pietarissa.
Opetuskielenä on englanti ja aiheena on vapaaehtoistyö & kriisit sosiaali- ja terveysalalla.

Ehkä mahtavinta.
Että mun ihka oma elämä löytää näiden kotiäitiysvuosien jälkeen enemmän kun hyvin paikkansa.
Ja että tää on näin mielekästä.

Niin kiitollisena saa tässä joka päivä ollakkin ettei tiedä miten päin ois.
Koulupaikka tämän ikäisenä ei ole selviö.
Ainoastaan se on, että jossain vaiheessa pitää uskaltaa hypätä, jos meinaa.
Meinaan niin lujaa menee jokainen päivä ja siten niitä menee niitä vuosia jo vilaukselta, että sitä hyppyä ei voi edes kovin pitkälle pitkittää tai jää hyppäämättä kokonaan.


Nyt kun on ollu vapaata niin kaikki ihmejuttuja sitä kerkeää.
Kerkiää käydä sen yhden kerran vuodessa haudalla piirtelemässä sydämiä ja no, tein mä oikeesti jotain muutakin näkyvää, mullat ympäri ja uudet kukat ja hiekkaa lisää.

Anopin kanssa alotettiin operaatio yläkerran ja vintin siivous.
Ihan hullua hommaa ja hullun hommaa se on muttei auta.
Anoppi inspaa ni mäkin olen sitte mukana.
Päiväruoan ja tiskin ja pyykin kanssa ni sen mitä siitä sitte repeen ni riehun aina pienet hetket mukana.
Oi että.
Ja jos jotain tiedän ni se on se että mä saan noilla joulukoristeilla tehtyä vaikka yhden saksalaiskylän joulumarkkinat.
Ihan sitte sen verran on joulukamaa.
Eikä oo muuten pelkästään joulukamaa.
O kaikkee.
Ja kaikkee o. 

Nomutta.
Päiväruokaa ja uimakoulua.
Ja oi, ihanan tytön synttärit viideltä.
Kauhea ikävä, koko perhettä koko perheellä.
Tänään nähdään, vihdoin !!

Mukavaa torstaita.
Hyvä päivä.






Haudalta ... <3

Ja alemmat kuvat kotiterassilta.
Vintiltä löytyi siivotessa tämä asemakello.
Ja sehän painettiin terassin seinään.
Kestää mitä kestää.
Mutta nätti se o!






lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannusaatto.


Olipa outo juhannusaatto.
Tai outo ja outo.
Mutta enpä ole ennen siivonnut koko juhannusaattoa.

Noh.
Uus kodarin matto odotti autotallissa rullassa ja siitä se sitten lähti.
Ja koko juhannusaatto meni.

Valmiiksi leikattu metritavara matto on hirveän kätevä.
Mutta ei sillon kun valmiiksi leikattu on liian lyhyt.
Ja niin se vaan oli.

Ensin epäilin että me oltiin mitattu lattian pituus väärin.
Mutta ei.
Kymmenen senttiä uupui.

Oi ihanaa.
Saa huomenna mennä takaisin ja kitistä.
Not..

No ainakin testattua tuli.
Käytännöllisempi ja pehmeämpi jalan alla tämä matto on.
Saa nähdä sitten syksyllä kun alkaa kurakelit että miten näin vaaleanharmaa sopii kuran kanssa, mutta eletään nyt tätä hiekkakesää ensin.
Ja näin välikommenttina huom. on siellä ulkona sitten KYLMÄ =(

Oviseinään ollaan aateltu vanhaa lankkua.
En oo ihan varma miten se sopii puolipanelin kanssa, mutta se on nyt todettu ettei tapetti kestä tässäkohtaa kulutusta.
Saattaa se hyvinkin sopia, mutta just eilen mietittiin että pitää tarkkaan asennusvaiheessa sitten miettiä miten laittaa ja mitenpäin jne.
Oviaukko kohta asettaa nimittäin omat asennushaasteensa että siitä tulee sitten nätti.
Se kun on meidän perheessä sitten ikuinen ja saa siihen ainiaaks jäädä, niin nätti ja priima sen sitten tarvis kerralla olla =)


Nyt fuulattiin vähän ja mä suunnittelin siihen laitettaman kyltin ja muistitaulun.
Eikä ne oo ollenkaan hullummat.

Vanhaa lankkua ehkä sitten joskus.

Kodari on siisti joten puuhommiin.
Voi juhannus.


torstai 19. kesäkuuta 2014

Loma.


Ei mitään väliä säillä. 
Onko lämmintä vai ei.
Ei niin mitään väliä.

Olipa raskas kevät.
Ihana koulu & ihana työ.
Ja eritoten NIIN ihania ihmisiä!!
En todellakaan tienny, että mulla oli niin ihanille ihmisille tilausta.
Tärkeille.

Mutta talvi ja kevättalvi oli niin kuitenkin sumuista. 
Aina soi kello ja väsytti.
Ja ehkä eniten oli semmone paniikki, että miten kaiken ehtii ja miten ehdin, noin niinko ylipäätään.

Mutta nyt on kesä & nyt on loma.
Ja nyt vietän tän niin etten päivääkään kadu.
Sainpa sitten jotain aikaan tai en.
En kadu sitäkään.
Se on silloin ollu hyvä päivä, siitäkin voi nauttia.
Ettei tarvi hullun lailla mennä vaan olla todella ja olla vaan.

Jännä kesä ja jännemmäksi muuttuu.
Nyt jännnätään pääseekö ystävä kouluun, itseasiassa aika montakin ystävää on hakenut eri kouluihin.

Opiskeleminen tässä iässä on rankkaa.
Sitä en kiellä, en hetkeäkään.
Mutta millään rahalla ei saa sitä tunnetta, että tästä alkaa uusi elämä.
Uusi, erilainen elämä.
Ammatti-identiteetti tuo tullessaan kuitenkin sellaista itsevarmuutta että.

No mutta tämän hetkiseen arkeen.
Hain Ellan kanssa niiiiiin kauniit pelargoniat.
Tänä vuonna oli sitten vihdoin valkoisten vuoro.






Armaan kyltti-innostus näemmä tarttuu.
Oli kyse paffe- tai peltikyltistä...



Vanha pöytä aikoinaan Turusta kirpputorilta.
Se oli se naurettava hinta, 15e.





Teini-ikäinen.
Ja teini-ikäisen kaverit.
Sekä ehkä suosituin väri tällä hetkellä...


Pientä istuttelua ympäri terassia.
Sekä kahvia.
Todella.
Ja.
Pal-jon.


Maailman kaunein rekki.
Kiitos vielä, Nina <3