Antaapa se kesä ny odottaa.
Tai kesä jo on, mutta ne kesän lämmöt puuttuu.
Pojilla on uimakoulu maauimalassa tällä viikolla.
On tullut sadetta ja ukkosta.
OLIS voinu hienommatkin kelit toki olla, mutta viime vuosista oppineena olen vaan onnellinen ettei ole kuumetta eikä mahatautia, että pojilla on edes se mahdollisuus että uimakoulun saa käydä loppuun asti.
Tässä on kaikkea vuosien varrella oppinut.
Kuten just esimerkiks sen, että kun ekana uimakoulupäivänä saat koko höskän maksettua ni jo on ekana iltana kuumetta.
Tai joku oksentaa.
Tai jotain.
Aina.
Kesäkuun alun hienoin uutinen oli, että minua odottaa myöhään syksyllä viikko Venäjällä.
Ihmeellistä.
Koskaan en ole Venäjällä ollut, joten on ihan äärettömän suuri onni päästä maassa käymään.
Viikko kuluu koulutuksessa Pietarissa.
Opetuskielenä on englanti ja aiheena on vapaaehtoistyö & kriisit sosiaali- ja terveysalalla.
Ehkä mahtavinta.
Että mun ihka oma elämä löytää näiden kotiäitiysvuosien jälkeen enemmän kun hyvin paikkansa.
Että mun ihka oma elämä löytää näiden kotiäitiysvuosien jälkeen enemmän kun hyvin paikkansa.
Ja että tää on näin mielekästä.
Niin kiitollisena saa tässä joka päivä ollakkin ettei tiedä miten päin ois.
Koulupaikka tämän ikäisenä ei ole selviö.
Ainoastaan se on, että jossain vaiheessa pitää uskaltaa hypätä, jos meinaa.
Meinaan niin lujaa menee jokainen päivä ja siten niitä menee niitä vuosia jo vilaukselta, että sitä hyppyä ei voi edes kovin pitkälle pitkittää tai jää hyppäämättä kokonaan.
Nyt kun on ollu vapaata niin kaikki ihmejuttuja sitä kerkeää.
Kerkiää käydä sen yhden kerran vuodessa haudalla piirtelemässä sydämiä ja no, tein mä oikeesti jotain muutakin näkyvää, mullat ympäri ja uudet kukat ja hiekkaa lisää.
Anopin kanssa alotettiin operaatio yläkerran ja vintin siivous.
Ihan hullua hommaa ja hullun hommaa se on muttei auta.
Anoppi inspaa ni mäkin olen sitte mukana.
Päiväruoan ja tiskin ja pyykin kanssa ni sen mitä siitä sitte repeen ni riehun aina pienet hetket mukana.
Oi että.
Ja jos jotain tiedän ni se on se että mä saan noilla joulukoristeilla tehtyä vaikka yhden saksalaiskylän joulumarkkinat.
Ihan sitte sen verran on joulukamaa.
Eikä oo muuten pelkästään joulukamaa.
O kaikkee.
Ja kaikkee o.
Nomutta.
Päiväruokaa ja uimakoulua.
Ja oi, ihanan tytön synttärit viideltä.
Kauhea ikävä, koko perhettä koko perheellä.
Tänään nähdään, vihdoin !!
Mukavaa torstaita.
Hyvä päivä.
Haudalta ... <3
Ja alemmat kuvat kotiterassilta.
Vintiltä löytyi siivotessa tämä asemakello.
Ja sehän painettiin terassin seinään.
Kestää mitä kestää.
Mutta nätti se o!