On kipeä.
Ei päiväkotia.
Ei touhotusta.
Peitto, mehu ja lääkkeet.
Sekä lastenohjelmat ja syli.
Liilassa huoneessa on hyvä levätä.
Toissa iltana pieni nainen marssi suoraan sänkyynsä pääsiäisruokapöydästä,
veti peiton korvilleen
ja
nukahti.
Nainen on niin omatoiminen, että useimmiten jaksaa hämmästyttää.
Ja niin NAI-NEN.
Kun laitoin hänelle ristalliranssin kattoon, pieni nainen ihasteli.
OIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii äiti, MITEN kaunis...
Nii-in.
Ihana.
Olen etuoikeutettu.
Röyhelöä.
Mailegia.
Uij kun sateinen keskiviikko.
Rakas lähti ja jo on ikävä.
Ja ilmakin on ihan surullinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti