Arjen yksi parhaimmista puolista.
Rojahtaa sänkyyn johon on juuri pedattu puhtaat lakanat.
Arki alkoi aamulla seitsemän aikaan.
Puoli kymmeneltä silitin jo aamulla pestyjä lakanoita ja tyynyliinoja.
Pesukone oli siihen mennessä jo pyörinyt kolmasti pyykkiä.
Aikainen lintu ja mato, miten se menikään.
Mutta ihme jos suuta repii jo heti puolenpäivän jälkeen ...
Helsingistä selvitty.
Selkä ruvella ja miljoona kysymystä.
Aloitin arjen selvittämällä kysymysvyyhtiä kysymys kerrallaan pienemmäksi.
Pikku askelin ...
Mitään en tulevasta elämästä vielä tiedä.
Otan sen askeleen kerrallaan.
Yksi pyhä lupaus on nukkua enemmän.
Ja kun noita lakanoita katsoo niin miksei niissä voisi viihtyä pidempäänkin, mihin ihmeeseen tässä on kiire.
Mutta tämä Arki.
Se vaan On.
Oi pääsin katsomaan Anna Puuta tässä taannoin.
Ja hullaannuin.
Mun mielestä uudella levyllä oleva biisi
Antaudun,
ei sitten erinomaisempia sanoja vois tähän arkirumbaan olla!
Ja mä niin tiedän kuinka moni yhtyy Annan sanoihin.
"Rahat karkaa käsistä
Nimet hukkuu mielestä
Nyt mä koitan keksiä miksi sinuun rakastuin
Kun arki ajaa tankilla
Keittiö kovat piipussa
Etsin jotain valkoista jota voisin heiluttaa
Antaudun...
Muu saa mennä mutta minä pidän Sun.
Nuoruus lakkaa huomenna tänään taikka torstaina
Enkä jaksa tanssia enää aamukuudelta
Kun loppu tulee lopulta
Olkkarin karmit kaulassa
Me mennään hetki piilosta
Kunnes se löytää mun
Antaudun ...
Muu saa mennä mutta minä pidän Sun."
-Anna Puu-
Meinasin toivottaa hyvää maanantaita.
Kunnes todellisuus palasi ja tajusin että on jo keskiviikko.
Jestas.
MINNE aika menee ja valuu?
Tarvii lopettaa sen valuminen.
Ja hoitaa asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti