Ei mitään väliä säillä.
Onko lämmintä vai ei.
Ei niin mitään väliä.
Olipa raskas kevät.
Ihana koulu & ihana työ.
Ja eritoten NIIN ihania ihmisiä!!
En todellakaan tienny, että mulla oli niin ihanille ihmisille tilausta.
Tärkeille.
Mutta talvi ja kevättalvi oli niin kuitenkin sumuista.
Aina soi kello ja väsytti.
Ja ehkä eniten oli semmone paniikki, että miten kaiken ehtii ja miten ehdin, noin niinko ylipäätään.
Mutta nyt on kesä & nyt on loma.
Ja nyt vietän tän niin etten päivääkään kadu.
Sainpa sitten jotain aikaan tai en.
En kadu sitäkään.
Se on silloin ollu hyvä päivä, siitäkin voi nauttia.
Ettei tarvi hullun lailla mennä vaan olla todella ja olla vaan.
Jännä kesä ja jännemmäksi muuttuu.
Nyt jännnätään pääseekö ystävä kouluun, itseasiassa aika montakin ystävää on hakenut eri kouluihin.
Opiskeleminen tässä iässä on rankkaa.
Sitä en kiellä, en hetkeäkään.
Mutta millään rahalla ei saa sitä tunnetta, että tästä alkaa uusi elämä.
Uusi, erilainen elämä.
Ammatti-identiteetti tuo tullessaan kuitenkin sellaista itsevarmuutta että.
No mutta tämän hetkiseen arkeen.
Hain Ellan kanssa niiiiiin kauniit pelargoniat.
Tänä vuonna oli sitten vihdoin valkoisten vuoro.
Armaan kyltti-innostus näemmä tarttuu.
Oli kyse paffe- tai peltikyltistä...
Vanha pöytä aikoinaan Turusta kirpputorilta.
Se oli se naurettava hinta, 15e.
Teini-ikäinen.
Ja teini-ikäisen kaverit.
Sekä ehkä suosituin väri tällä hetkellä...
Pientä istuttelua ympäri terassia.
Sekä kahvia.
Todella.
Ja.
Pal-jon.
Maailman kaunein rekki.
Kiitos vielä, Nina <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti