St. Petersburg.

Pietari.

Muistan kun astuin ensimmäistä kertaa metrosta ja joku takanani sanoi, että kannattaa olla varovainen, tälle kaupungille voi menettää sydämensä.

Ensi näkemältä kaupunki tuntui isolta & ahtaalta.

Hirmuisesti ihmisiä ja vilinää.

Siltä ei siinä hetkessä tuntunut.

Että tässä yhtään mitään vaaraa olisi.

Reilun seitsemän päivän aikana käveltiin.

Koskaan en ole niin kauaa kaupunkimatkalla ollut.

Tai niin paljoa kävellyt.

Herrajjumala mun pohkeet on kipeet. 

Viimisenä yönä en saanut unta ko niin paljon särki.

No mutta asiaan.

MIKÄ KAUPUNKI!!

En oo koskaan uskonu että Helsinki vois tuntua ja näyttää pieneltä, mutta niin se vaan nyt oli.

Seitsemän päivää Pietarissa sen teki.

Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiisot korkeat, jumaLATTOMAN isot rakennukset. 

Niin paljon ihmisiä ettei mitään määrää ja meteliä, liikennettä ja vilinää.

Pietari <3

Sydänhän sinne jäi.

Venäläiset opiskelijat otti jo juna-asemalta meidät syliinsä ja piti koko viikon niin hyvää huolta, ettei mikään kansalaisuus koskaan ole noin sydämellinen ollut.

Venäjän kieli on aina kuulostanut ennen matkaa aivan kaameelta, nyt kun ennakkoluulot heitti roskiin ja yritti oppia muutamia sanoja ja fraaseja, kieli alkoi kuulostamaan yllättävän kivalta.

Sellaselta, mitä vois vaikka opetella.

Jos sitä aikaa joskus jostain löytyisi.

Koulutuspaikkana toimi Herzenin pedagoginen yliopisto.

Yli 200 vuotta vanhaa tunnelmaa.

Luennot, ryhmätyöt niiden opetuskieli oli englanti.

Viime perjantaina venäläiset opiskelijaystävämme totesivat, että kulunut viikko oli kuin lomaviikko heille, koska me puhuimme koko viikon englantia. 

Kuin lomalla olisi ollut.

Minä taasen en odottanut mitään.

Jännitin, riittääkö kielitaitoni.

Siitä on kuitenkin yli 17 vuotta kun puhuin pelkällä englannin kielellä.

Ja toinen jännitys oli miten kaikki menee.

En odottanut, että sydämeeni tulisi uusia ystäviä.

Uusia, mahtavia kokemuksia.

Olin aivan taivaissa, kun ensimmäisenä päivänä tajusin, että pääsen vierailemaan venäläiseen lastenkotiin.

Pääsin vierailujen ja ryhmätöiden avulla tutustumaan venäläiseen sosiaali- ja kriisi- ja vapaaehtoistyöhön.

Kotona jatkuu arki, mutta muistot ja valokuvat jää.

Huikeaa...

Ja näin alkaa matka...

Venäläiseen metroon päättymättömiltä tuntuneiden liukuportaiden avulla.

Ensimmäisen illan ryhmätyö.

Rakkaita ystäviä tiedostamatta jo.

Hostellin vieressä Kazanin katedraali, jonka vierestä kuljimme joka ikinen päivä.

CKA-fanin heaven.

CKA liike Nevski Prospektilla.

Näkymä hostellin huoneesta sisäpihaan.

Ja maanantai aamuna alkoi koulu.

Professionals and volunteers of Social and Health Care

Working together in crises

St. Petersburg

Ohjelmaa.

Ja sitä oli.

Yliopistolta.

Ensimmäisen päivän borssi.

Ja piirakkaa..

Näkymä hostellia vastapäätä.

Parfymeria.

Yliopistolta.

Yliopiston käytäviltä löytyi kaikkea mielettömän kaunista.

Kuvia yliopistolta.

Talvipalatsin aukiolta.

Kazanin katedraalista.

Naiset peittivät päänsä huivilla.

Venäjä <3

Metrokäytäviltä.

Jänissaarelta.

Pietari-Paavalin kirkko.

Yliopiston kauniit aidat.

Kuvia kävelyiltä.

Gallery kauppakeskuksesta Nevskiltä.

Talvipalatsin aukiolta.

Vierailu vihreään Talvipalatsiin.

Sisäänpääsy Palatsiin.

Hillittömän huikeaa.

Nikolai II sotilasasu.

Talvipalatsin sisäpiha.

Leonardo Da Vinciä ja muita.

Pieniä, kauniita, uniikkeja.

Kaikki oli jumalattoman suurta.

Huoneita yli 1000.

Soila.

Tää on sulle <3

Anastasia <3

Kolmiulotteinen öljyvärimaalaus.

Terkkui taloon..

Narikkalappu.

Huikea aukio.

Yliopistolta.

Yliopiston kirjastosta.

Miten niin en muka keskittynyt olennaiseen??

Kirjastoa.

Modernin kirjaston välineet.

Kirjastonhoitaja näyttää.

Talon vanhin kirja..

Maria F.

Hostellin lähellä tapahtuu.

Kyllä se siitä mahtuu.

Mahtuu mahtuu!

Saako silti vähän rutata...

Ees taas.

Vähän jää jälkeä.

Haittaakse?

Tunneilla.

Minä, Anna & Sami.

Huikeaa ryhmätyötä!

Verikirkko näkyvissä.

Verikirkko.

Täällä haavoitettiin Aleksanteri IIsta kuolettavasti.

Hänen poikansa, Aleksanteri III, rakensi kirkon isänsä kuolinpaikan ympärille... 

Oi joi.

Vodkaa.

Who could've guessed??

Venäjälllä ei saa juoda hanasta vettä.

Juotiin siis pullosta.

Parkkeerausta.

Ja tää on ihan sieltä lievimmästä päästä.

Kun kysyin miksi,mitä, häh, vastaus oli...

It's Russia!

Näkymiä Verikirkon liepeiltä.

Ryhmä <3

Verikirkkoa kiertävää aitaa.

Verikirkosta.

Matroska.

Ihan parhainta =)

Kauneinta.

Ihana donitsikahvila.

Regina & minä <3

Russia.

My love.