Niin se sitten saapui.
Kouluni viimeinen kesä.
Opiskelujeni viimeinen kesä.
Ensi kesänä olen jo töissä.
Sitä ennen olis yks oppari.
"Vähän laajempi essee".
Kyllä.
Mutta pirusti hommaa.
Ja kun kummiskin sitä ei halua huitasta vasemmalla kädellä.
Silti alottaminen oli työn ja tuskan takana.
Ahneena ensin piti ottaa vielä kesäksi kesäopintojakso.
Ja siitä tentti.
Opparia piti, piti ja piti.
Mutta nyt on alotettu.
Kirjasto antaa niin hyvän rauhan sen tekemiselle.
Kamat, kirjat ja paperit levälleen ja ajatukset kasaan.
Ja kirjottamaan.
Mutta se projekti jatkuu.
Otsikko kerrallaan.
Sitten on kesä.
Ja perhe.
Ja lämpö.
Ja välissä ihanat sateiset päivät.
Yhtään apilaa ei istutettu.
Ja nurmikko muistuttaa pitkäksi kasvaessaan satumetsän ruohomattoa.
Muuten kiva, mutta miljoona ampiaista.
Loppukevään lahja.
Ja vuosien harkinnan jälleen yhdeltä perheestä lyheni tukka.
Tämän vuoden ehdoton rakkaus, uusi perheenjäsen.
Meidän Ines <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti