Raksavaiheesta kertoo ihanan näyttävästi toi trukkilava.
Trukkilavalta noustaan kodinhoitohuoneeseen.
Vasemmalla on ovi autotalliin.
Takana näkyy takapiha.
Mut miten mukavaa ja ihanaa onkaan, nuo VALOT.
Mä niin ymmärsin eilisen hihkunnan, kun mieheni illalla soitti ja sano että meillä palaa ulkovalot!
(laatteella kilju laumallinen lapsia ja yritin saada edes jotain rotia hammaspesuun, siinä vaiheessa ei pystyny myötäinnostumaan.
Ei ainakaan kovin.)
Kun tätä Iisakinkirkkoa on tehty, ei sitä oo voinu mitenkään edes ymmärtää että sellanenkin päivä tulee,
että meillä todella on ulkovalot ja että ne toimii.
Oij.
Ihanaa laattaa.
Halusin samaa laattaa keittiön välitilaan
sekä kodinhoitohuoneeseen.
Laatta seinässä ja kohta saumataan.
Ja muistetaan että h.i.t.a.a.s.t.i hyvä tulee
(vaikkakin oli ihanpakko viedä jo yks pakettiautollinen banaanilaatikoita täynnä tavaraa odottamaan...
Etten sitten siitä hitaudesta tiedä mitään.)
Kodinhoitohuoneesta.
Laatta tiililadottuna.
Ihan jo tekee mieli tehdä kotitöitä.
Mutta tuolla uudessa Kodissa.
Tämä vanha... voi, tila nyt vaan loppuu kesken.
Kolmetoista vuotta sitten muutimme tänne kahdestaan.
Ja nyt kun täältä vanhasta kodista lähdemme,
lähdemme...
K-U-u-D-E-S-t-a-A-N !!
Eikä täällä vanhassa edes ole kodinhoitohuonetta joten miten ylellistä on sellainen edes kerran elämässä saada!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti