It's Tea Time

Uusi, no uusi ja uusi, mutta uusi sikäli ettei aina tarvi keittää kahvia.

Näin vanhemmiten (huoh...) on jo jotenkin väistämättä pakko 

alkaa kuuntelemaan kehoaan. 

Edes vähän.

Edes vähäsen.

Edes joskus.

Ja marenkia.

Porilaista.

Oij...

Ja ihania ihania kukkaisia.

Liiloja, kuten nuorimmaiseni kauniisti kaikki puna/liila/pinkki/vaaleanvaaleanpunaiset kukkaset vääntää...

Punapunaiset sitten erikseen, NE on punaiset.

Ei mikään ole kauniimpaa kuin tuore kukkanen.

No muuten onpas.

Vauvat.

Mutta ei siitä sen enempää.

Yritän hoitaa kroonista kuumettani nuuskuttamalla naapurin ihanaa vauvaa.

Oij, ihana.

E

Oij mikä pakkanen.

Ensimmäistä kertaa elämässäni mä pidän pakkasesta.

Hullua.

Mutta hulluudesta huolimatta, maanantai-iltaa, erikirpeää sellaista...