maanantai 20. helmikuuta 2012

Maanantai.



Viime päivinä ajatukset on vaeltanut elämän lopussa, kuolemassa.
Kuinka kamalaa. Mutta niin surullisen totta.
Vellovaa suota, jota nyt niin kovasti mietin.



Erehdyin eilen myöhään myöhään lumitöiden jälkeen katsomaan jotain ohjelmaa kuolinsyyntutkijoista.
Yhtäkkiä siinä kerrotaan pandemiasta jonka aiheuttaa influenssa.
Siihen vaan kuolee. 
Nopeasti. 
Eikä mikään lääke auta. 
Eikä mitään lääkettä ole.
Herrajjestas, meilläkin juuri yhdellä oli influenssa...

Niin pelottavaa.
Ja taas mietin miksi jämähdin sitä katsomaan.
Kai siksi, kun kuolema on tullut niin lähelle.
Niin todeksi. 



Nyt kuuntelen tätä 
Niin kaunis.
 After loose my breath there's no more fighting left...

Mietin ja pohdin kovasti sitä, mitä uskonto ihmisen elämässä merkitsee. 
Se on varmaan taivaan tosi, että jos todella uskoo, johonkin, siihen uskoon on pakko nojata niin täysillä. 
Koska eihän tätä muuten kestäisi. 

Voi onpa mulla nyt surulliset aatokset, mutta elämä on. 
Välillä on pakko pyörittää näitäkin...

Ei kommentteja: