Tai melkein.
No mutta niin valmis kun olla ja voi.
Vähän vielä valkosen maalin töpötystä jenkakohtiin ja takkaluukun ympärille.
Siinä on mustaa jotain tulenkestävää jotain.
Mömmöä tai jotain...
Hei mä olen Nainen.
Mömmö on nyt paras sana jonka tähän hätään keksin.
Okei?
Iiiiiiiiiiiihana.
Mun unelmien takka.
Armas on ihastunu.
Siis tähän tuunattuun takkaan.
Mä olen sitten taas tän jo vuosikausia nähnyt näin,
niin en oikein osaa ihastella yli äyräitteni.
Näin olen sen aina visioinut.
Tottakai olen pirun helpottunut että vihdoin, nyt se on sellainen kun pitikin.
Ei sojottavia rautoja, joille piti jouluna keksiä ripustuspidikkeinä oloa.
Ei savuttavaa takkaluukkua.
Vaan kunnon, toimiva ja tod. kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti