Veivaan ees ja taas Lana Del Reyn Summertime Sadnessia.
Sekö tämän melankolian takana on?
No ei kai.
Kai se nyt on tätä.
Kesä ON ohi.
Ei auta.
Ja sitten tulee suomalaisuuden melankolia.
Syksy.
Pimeä.
Sade. (josta oikeastaan tykkään. sisätiloissa mieluusti kylläkin, kiitos.)
ja kohta tulee lunta.
Huoh.
No ja, mikä ihme se sitten on että vähän väsyttää ja ketuttaa?
Mun mielestä toi lista ylempänä oli jo itessään sevvertta masentava että ...
Mä poltan ihan pirusti kynttilöitä.
Nytkin on tässä koneen vieressä.
Sekä saarekkeella.
Onneksi on ne, sekä ihanatihanat liljat rakkaalta ihmiseltä.
Juur mietein että mitäs sitte kun liljat kuitenkin joskus kuolevat niin
MISTÄ
mä teen ton ihanan tuoksun takaisin?
Ranskalaiset vanilja tuoksukynttilät uhkaa loppua.
Voi näitä naiseuden katastrofeja ... ;)
Teetä ja vähän vielä Lana Del Reytä.
Jospa sitte taas jaksais.
Phuuh.
Olkaa te muut ainaki pirteitä ;)
Tai älkää edes pualiakaan niin surkeita ko mä nyt.
( ja YouTubesta soi Lana... ;)
1 kommentti:
Voi sinua... mä puolestani itkin, kun kuuntelin Eva Dahlgeniä.. mennyttä kesää, tulevaa kylmää talvea, koti-ikävää, siskoa, kiirettä, pilalle mennyttä ruokaa.... vähän siis kaikkea;)
Joskus sitä on vain niiiiiin väsynyt kaikkeen.
Lana on mulle ihan uusi tuttavuus. Täytyykin käydä Youtubessa.
Teillä on kyllä todella kaunis koti.. tuo avaruus, oih!
Lähetä kommentti