Lähipiirini tietää että lempivuodenaikani ei ole nyt.
Ihaninta on lämpö ja kuumuus.
Se, ettei tarvitse topata itseään eikä lapsiaan.
Olenkohan mä juuri sen takia AI-NA jäässä.
Aina on kaipuu lämpöön.
Oli sitten kesä tai talvi.
Onhan mulla talvijalkineet, talvikäsineet, talvi sitä sun tätä,
mutta ...
Ök.
Ehkä tää on sitten mun tapa kääntää huomio muualle.
Tökätä jouluvaloja jo LOKAKUUSSA ikkunoihin.
Mutta Armaskin katsoo touhua ehkä siksi inan suopeammin kun sato tätä lunta.
Lapset on ihan hassuja.
Ne hauskat luulee että kohta saa jo avata joulukalenterista ekan luukun.
Ja joulupukki.
Kai se jo äiti ihan pian tulee kun on lunta.
Voi lumi.
Mutta jos tätä tällälailla maalaispsykologisesti ajattelee niin tämä kai tää on,
tää mun vinouma.
Että tätä kylmyyttä kestäis paremmin.
Ja do I need say more, nyt kun on tää sunnuntai-ilta hämärtynyt,
Armas iski takkaan tulen,
sisustustikkaissa palaa jouluvalot,
ikkunoissa punavalkopilkulliset jouluvalot.
On, on hyvä fiilis.
Ei haittaa kylmyys, ainakaan hetkellisesti.
Ihaninta sunnutai-iltaa kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti