En tiedä pidetäänkö blogiani sisustusblogina.
Varmaan.
En tiedä pidänkö itsekään tätä blogiani sisustusblogina.
Varmaan.
Tai sellaiseksi tämä on ajatunut.
Oli raksa-aika.
Ei ehkä mikään normaali raksa-aika sillä se kesti kolme vuotta.
Sinä aikana oli tarve kuvata ja postata.
Eikä se tarve kuvata nyt suinkaan minnekään ole hävinnyt.
Tänään kohde vaan muuttui.
Tänään ei sisusteta.
No okei näkyy toki taustalla kahdessa ekassa kuvassa taas vaihteeksi valkoista, mutta... ;)
Terveys.
Se on se aihe josta mä jauhan.
Lähinnä itelleni.
Ja hyvä niin.
Ei mua ehkä kukaan muu kestäiskään tässä asiassa.
Ei sillä paatoksella mitä itelleni aina välillä pidän.
Tai lähes joka päivä.
Pakko.
Sillä mun terveys on antanut myöden ja vaikka mitä.
Taipunut.
Katkeamaan en ole suostunut.
Enkä helpolla suostu.
Mun on pakko olla toimintakuntoinen.
Itseni ja perheeni takia.
Siksi mä olen alkanut niin kovin huolehtimaan tärkeimmästä.
Itsestäni.
Meni vuosia, varmaankin vuosikymmen että kaiken edelle meni vauva ja vauvat ja taas vaihteeksi, vauvat.
Enkä kadu mitään.
Ei MITÄÄN hienompaa ole kuin lapset.
Mutta on ollut pakko raottaa silmälappuja.
On ollut pakko.
Sillä olen tajunnut että tämä keho ei kestä mun "alla" jos mikään ei muutu.
Muutos on mallillaan.
Mä toivon että mun keho vielä joskus antaa anteeksi vuosikausien laiminlyönnit ja alkaa vastaamaan terveydellä takaisin.
I love Me.
(sori kaverit, mutta niin sen jokaisella tarttis olla <3)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti