Pieni hetki kirppareilla kannattaa (yleensä) aina.
Niin harmi kun niitä pieniä hetkiä on vaan niin hirveen harvoin.
Kaikki aika menee nykyään koululle ja loput työhön.
Ja mitä jää, niin ne menee kotona tehtäviin koulutöihin.
Sanoja on
koulu
työ
&
koulutyö ..
Rippunen jää perheelle.
Joskus, mutta vain niin aniharvoin, jää aikaa pienelle lenkille ystävien seurassa.
Kuten tänään!
Oi miten ihana oli saada ulkoilmaa ystävien seurassa <3
Ihan liian harvoin yhtään mitään...
Mutta hoen koko ajan
ettei-tää-voi-olla-lopullista-tää-on-vaan-väliaikasta - mantraa ...
Ja vieläkin on niin ihmeellistä että mä tosiaan saan ja todella voin opiskella.
Kun luulin (kuten tyttölapsenkin kohdalta) että tässä elämässä sitä ja niitä ei vaan tapahdu.
Mutta molemmat haaveet on käyneet toteen.
Ja niistä osaan olla kiitollinen, vaikka kaikin tavoin väsyttääkin.
Eilen oltiin kummipojan synttäreillä ja tänään kummityttären synttäreille.
Ei tällasta olekaan, VAPAApäivä.
Niin kertakaikkisen ihanaa nähdä ihmisiä <3
Ai niin.
Ne kirpparilöydöt.
Uusi (!!!!) peitto, ihan kokonaiset 5e.
Sekä hurrikaani 6e.
Mä niin rakastan kirppareita.
Aijjuu.
Enkä ole perhekunnastamme ainoa.
No toki lapset saa sieltä lähes aina myös jotain,
mutta Armas ...
Noudatti neuvoani olla miettimättä yhtään kauemmin ja vaan napata mukaansa ja niinhän tuo nappas.
Ja kyltti näkyy takanreunalla ...
Anoppiarmas osti nämä hurrrrrrmaavat pilkkukipat!
Aivan niin kevätvärit!
Niistä on jo vedetty tummaa suklaata ystävän puolesta, pähkinöitä, lapset syö niistä keksejä.
Ihanat!
Ps. Kevätvärit serveteissäkin.
Selkeesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti