Gdansk.

Puo-la.

Eikä mikään lankaan tai voimisteluun liittyvä.

Voi mikä maa...

Toki paljon tekee se seura, kenen kanssa matkustaa.

Armaan kanssa ollaan 16-vuotisen suhteemme aikana matkustettu nyt kolmesti.

Kerran ennen lapsia, silloin kun esikoinen oli jo pitkälti kasvamassa masussani

ja nyt viime vuonna (eli välissä oli 15 vuotta !!!) ensimmäisen kerran siis kahdestaan.

Viime vuonna matka suuntautui Pärnuun.

Tänä vuonna Armas valitsi Gdanskin.

Unelmieni kohde, joka vielä saa odottaa, on joskus tulevaisuudessa Pariisi.

Ennen matkaa olin niin innoissani, että hymy alkoi toisesta korvasta ja päättyi toiseen...

Ihan sama, vaikka olis vietetty päivät suomalaisessa mettässä.

Seura se on, joka kaiken tekee.

Huomasin, että jo alkumatkasta nauroin vedet silmissä.

Armaan kanssa on niin hyvä olla.

Kukaan toinen ei saa minua nauramaan niin.

Eikä rakastamaan.

On ihan hitokseen hyvä huomata, ettei 16-vuotta ole tehnyt mistään laimeaa.

Päinvastoin.

Kovinkin hyvilläni olin silti, ettei matkakohteenamme ollut se metsä..

Voi Gdansk!

Passia ei juurikaan ole tämä tyttö aikuisiällä tarvinnut...

Keskiaikainen.

Mikä arkitehtuuri!

Hotellimme parvekkeelta.

Tässä joimme aamukahvia ja ihmettelimme miten Suomessa on voinut sataa lunta. 

Gdanskin aamut alkoi kuumalla auringonpaisteella.

Neptunuksen lonkero osoittaa suoraan partsillemme.

Näkymä pihaan.

Tyyntä.

Juuri sitä, mitä loman pitää olla.

Ei kiirettä, ei stressiä.

Vain oloa.

Hetkiä toisen kanssa ja omien ajatusten.

Kauneimpia taloja, kaikkialla.

Punaviiniä.

Lämmin päivä ja terassi.

Parhain seura.

Niin.

Näkyyhän se.

Levollinen mieli.

Torilta.

Ihania kahviloita.

Edullista.

Jäätelöannokset esimerkiksi maksoivat noin 4e yhteensä.

 

Gdanskissa on mahdotonta olla törmäämättä kirkkoihin.

Kuvassa suurin eurooppalainen uskonnollinen tiilirakennelma, Marian kirkko.

Yhdellä katseella näki ainakin 3 kirkkoa.

Ihmeteltiin joka ikinen päivä sitä, miksi niitä piti olla vieri vieressä ?

Kuvassa enkeli kirkon sisältä.

Jos ikinä menette kaupunkiin, käykää edes tässä kirkossa.

Sen kirkon koko ja korkeus ja kaikki oli aivan huikaisevaa...

Toisena matkapäivänämme uskaltauduimme junaan.

Matka rantakaupunkiin Sopotiin kesti noin 15 minuuttia.

Taksilla matkamme olisi maksanut 60 slotia eli noin 15 euroa. Paikallisella junalla taasen matkustimme 3.80 slotilla eli noin 70 sentillä...

Sopot ja euroopan pisin puulaituri.

Huikea.

Ja huikea keli.

Ihan hitokseen tuuli.

Mutta oli se kaiken sen kylmyyden arvoista.

Laiturin päässä kävimme ravintola Meridianissa.

Tilasin Cosmopolitanin ja Armaani oluen sekä paikallisen vodkan.

Nautinnollisen matkan yksi parhaimmista hetkistä.

Matkailu avartaa, tunteitakin.

Öinen, kaunis Gdansk.

Sydänhän tänne jäi.

Ehkä joskus vielä nähdään.

Kotiin oli silti niin hyvä tulla.

Keskimmäinen pojista rutisti halaukseen ensimmäisenä.

Halaus kesti ja kesti, kunnes tajusin että pellavapääni itkee.

Niin kova ikävä.

Suuria tunteita, kaikinpuolin.