Jestas miten hiljaista... siis mulla.
Täällä blogissa.
No. Ihan hirveen yksinkertasta.
Ei vaan ehdi.
Tänään on hetki kahvikupin kanssa.
Lapset leikkii joulukalenterista saamillaan legoilla matolla vieressä ja mä nautin nyt tätä kahvia. Hetki aikaa.
Ihana rauha.
Mitäs kaikkea? Mitä teille, lukijat?
Katoin juuri, että kyllä teitä siellä vielä on. Tänään edes jotain uutta lukemista ja muutama kuvakin.
Mä olen ollut Yrityskylässä ohjaajana viimisen viikon. Ja viikko vielä jäljellä.
Yrityskylässä ohjaajana toimiminen kuuluu Yrityksen opintojaksoon Samkilla. Yrityskylässä ohjaaminen on vaihtoehto tunneilla istumiseen ja kirjojen lukuun.
Ja voi miten kivaa se onkaan!
Saa nähdä, miten kuudesluokkalaiset intoutuu työn tekemiseen.
Tämän päivän Satakunnan Kansassa oli muuten juttua Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) vetämästä Yrityskylä-projektista otsikolla "Kuudesluokkalaiset ihastuivat yrityskylään".
Ja niin todella on.
Aivan mahtava, hektinen kaksi viikkoa.
Viikko takana, viikko vielä edessä.
Toisen Yrityskyläpäivän jälkeen käytiin luokkakavereiden kanssa viereisessä Kontissa.
Karjalan Gandalfin sanoin:"Se oli virhe."
No ei vaan..
Yks sohva sieltä sitten tuli.
Mutta suunnitelmissa se oli jo vuosia ollut.
Jotta yläkertaan saataisiin sellainen telkkarinurkkaus, jossa olis mukava koko perheen istua ja maata.
Ja väsyneimpien nukahtaa pehmeisiin, leveisiin sohviin, jos uni yllättäis.
Ja niinhän siinä sitte kävi. Sohva tuli Kontista perjantaina, kiitos isäni.
Ja lauantaina kun muut katteli pukuloistoa, mä siivosin ja tuunasin.
Päälisiä pesuun ja höyheniä ja vanua ja no, tulipa yks viime vuotinen hopeinen joulukuusikin koristeltua lasten voimin.
Mustia Ektorpin päällisiä roikku pitkin kämppää, niitä oli ovenpielissä, Timin sängyn reunalla...
Mitään muuta tulevaa joulua varten ei sitten olekaan valmiina, joten eiköhän me vietetä joulumme yläkerran nurkkauksessa.
On meinaan pieni ressinpoikanen, miten ihmeessä jouluun voi olla näin vähän päiviä jäljellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti