Kevät.

Nonni.

Arki ja arjen säädöt.

Sisso.

Ees taas.

Joskus löytää jonkin langan. 

Joskus langat on kaikki välillä veks.

Varhaiskasvatusopinnot alkoi nyt sitten tänä keväänä.

Mä sanon nyt kevät, koska niin haluan.

Talvi-ihminen en vaan ole.

Hui hur.

Nytkin on pakkasta sen 15.

Yh.

Mutta siis.

KEVÄÄN opinnot.

Ja varhaiskasvatus.

Ne opinnot ja harjoittelujaksot päiväkodeissa ja opinnäytetyö päiväkoti-ikäisten parista.

Sitten saa sen ah niin ihanasti kiistellyn lastentarhanopettajan nimikkeen.

Varhaiskasvatuksen opettaja on vaan niin ihana.

Miten voi varhaiskasvatuksen historiastakin saada niin mielenkiintoista?

Pienillä ekstra jutuilla sitä kiinnitty huomio kaikkeen olennaiseen.

Opinnoista.

Jiizuz mikä kevät.

Sanoinkin just Armaalle yks ilta kun naputtelin iltayhdeltätoista konetta, että jos puoltoista vuotta sitten opiskelu olis alkanu näin kun nyt heti tammikuussa, niin en tiedä.

Aika hirveen suurella todennäkösyydellä.

En tiedä.

Kesken tää olis ehkä jääny...

Pala palalta sitä nyt tätä kevättä rakentaa.

Päivä päivältä.

Yks kerrallaan.

Yhdestä päivästä kun selviää niin se on hyvä.

Enempää en voi vaatia.

Enkä vaadi.

Ps. Mun näkö vaatii nykyään silmälasit.

Muuten ei vaan nää.

Nää on näitä.

Blondin viisauksia.

Laita lasit päähäs jotta näät.

Pakkaspäivää.

Kaunista ja kuulasta.

Kaikille!