Kylmä ja pimee.

On tää sellasta.

Tää pimeys.

Voi pah.

Eikä tätä oo kestäny ko varmaa 2 päivää vai?

Ja jo mä kitisen.

Laitoin kynttilöitä.

Harmaita ja valkosta.

Ja betonia.

Apua.

Mikä mua vaivaa.

Mikä ihme moderni ja harmaa-musta-valkosuus elämääni työntyykään?

Kauniit kukat on lankaköynnöksiä.

Ehkä ultimaattinen haaste, kukat taitaa olla niitä mitä pitäis kastella säännöllisesti eikä antaa kuivahtaa.

Ovat nyt olleet meillä perjantai-illasta alkaen ja jo kaks kertaa kuivahtaneet.

Hyvin menee...

Ja käsivarret sattuu ko tänään on tietenki ollu taas siedätyspäivä.

Hei tää muikki on näköjään pelkkää kitinää.

Mä taidan nyvvaa keskittyä värittään Prinsessa lehtee oikeella kädellä ja StarWarssia vasurilla.

Eiköhän tää tästä.

Aamulla on jo valosaa. 

Varmasti.

Aijjuu. Mä en oo koskaan ollu mikään hirveä betonitöiden rakastaja. Mutta tässä vadissa on jotain. Ja ilmeisesti nää on ihan hirmuhelppoja tehdä.

 Tääkin on tehty ehkäpä vanhaa tarjotinta muottina käyttäen. 

Tai emmä tiedä. Mutta hirmu kaunis on. 

Kuin vanha vanha tarjotin, mutta betonista. Ja ihan erinomainen kynttilöiden alustana. Ja miksei joulupipareidenkin...

Auttaskohan muuten jos kohta alkais jo askartelemaa?

Jos vääntäis kynttilänvalossa, kuuntelis jazzia ja unohtais ton pimeyden.

Niinpä.

 Ja joulukortteja, vai ?

Viikkovapaa.

Ei oo todellista, loma!

Viikon loma, ettei kenenkään tarvi herätä seiskalta.

Eikä mun kuudelta.

Thank God.

Vaikka herätys olisikin puoli kasi tai kasi, se ei haittaa.

Kello kuus on NIIN raaka.

Ja jos vähänkin jostain antaa periks ettei mene illalla ajoissa sänkyyn, kosto on lähes kaamea.

Se väsyn määrä on jotain niiiiiiiiiiiiiiiiiiin hirveetä, että.

Siivouksen alotusta.

Ei sitte yhtään (vaihteeks) taas huvittais.

Mä tiedän.

Se on ihan huikee fiilis ko lapset nukkuu illalla ja on siistiä ja kynttilät palaa ja on puhdasta ja.

Niin ja.

Edessä on puniviini lasi.

Ja on hiljasta.

Ehkä sen voimin jaksaa.

Sen ajatuksen.

Ensin nyt on tyttelin tanssikerho.

Ehkä sitten.

Ehkä sitten saan aikaseks.

Mutta mä takaraivossani ajattelen ainakin just nyt niin etten oo koskaan enemmän lomaa kaivannu kun nyt. Hyvästi kuuden herätykset. 

Viikoksi!

Mukavaa perjantaita.

Nautitaan. 

Vielä ei ole sikakylmä.

Ja lehdet ja syksy.

Sekin alkaa olemaan jo ihan jees.

(ajatellen että kyllä se kesä sieltä tulee ;) )

Ja juu. 

Maailman kauneimmat lyhdyt kirpparilta.

Huikeat 1.50e kappale.

Ja parillinen määrä, toki ;)

Vaaleenpunasta.

Kaksostyttöjen puketit.

Vaaleenpunaset.

Tiätty.

Keskiviikkona on ihanan Murun 5-vuotissynttärit joten sinne täytyy paketoida lahja vaaleensinipohjasella paperilla.

Ikeasta.

Ihme kauppa, sekin.

Kaikkea niin hienoa!

Kerrankin tytön huone siivottuna.

Pehmolelut koreissaan, hiiret ja kaikki muu tuikitarpeellinen paikoillaan.

Tositositosi mukava alottaa leikit kun kaikki on siistinä.

Pezit paikoillaan. 

Ne on sitte niin ihania väripilkkuja.

Ja tyttösen mekkoja.

Kuosi, mitä ihanin!

JOS olis moderni talo, mustavalkoinen, niin tällanen tapetti yhdellä seinällä jossain olis ihan sikamagee.

KAUNIS kuosi!!

Viikko aluillaan. 

Ja kauhee väsy.

Ei hyvä yhdistelmä.

Tällä viikolla ei paljoo siivota.

Se on vissi nii.

Ja hyväkin sitte nii.

Ihana eilinen.

Oi mikä eilinen. 

Aamu lasten koululla Avointen Ovien päivänä.

Ja voi miten paljon voi ilahduttaa omaa lastaan ja muidenkin,  kun viettää yhden oppitunnin menossa mukana.

Kakkosluokkalaiset kerääntyivät ympärilleni.

Ihanko pienet mehiläiset.

Yks näytti tikkejään ja kertoi epäonnistuneesta veistelystä.

Yks pyys auttamaan alekkainlaskussa.

Yks sun toinen tahtoi kertoa ja näyttää.

Hei.

Lapsilla on niin paljon asiaa.

Olis tarvittu useampi korva, eikä multa löytyny ko kaks.

Kolmosluokkalaiseni odotti kovasti matikantunnille osallistumistani.

Sen verran ihmeellistä oli, että kun viereen menin oli vähän noloakin.

Mutta toisaalta kovin tärkeää että olin läsnä.

Mene ja tiedä.

Ikä on ihmeellinen asia.

Pikkutirppa osallistui English Club for kids tunnille.

Ensimmäiset kymmenen minuuttia hän istui sylissäni mutta kun aakkosjuna alkoi jo kelpasi muukin kuin äidin syli.

Hauska juttu.

Tämän syksyn kokeilu.

Jaksaako tirppa ja äiti.

Ainakin eka kerta oli hauska ja toista tirppa jo odottaa.

Ja ilta.

Sisustuskutsut ystävän luona.

Oi mikä ilta.

Eikä mitkään normaalit.

Kuaharia.

Ihan törkeen hyviä kakkuja.

ja NIIN kauniita esineitä että...

Vuonna 2016.

Meidän kiharapää täytti maanantaina 9 vuotta.

En edes alota miettimään miten aika kuluu.

En pysty.

Ko se kuluu ja niin lujaa, ettei minkäännäköstä määrää.

Synttäripäivänä todella juhlittiin.

17 kaverin voimalla.

Siinä sitä.

Ensin riehuttiin kunnes järjestin joukon kasaan.

Herkkuja.

Kirkkistä ulkona sateessa.

Maan mainiointa Loraxia.

Legojen kokoilua.

Kavereita koko talo täys. 

Aika meno.

Mutta juhlintaa ja riemua ei mikään voita.

Eteisessä kenkiä.

Kodinhoitohuoneessa loput kengistä.

Ääni ei valitettavasti ole kuvassa mukana ;)

Ja jos nyt kumminkin vähän avaudun.

Yks aamu suihkussa mietin gradua.

No, en ehkä niinkään vielä niin mitenkään sen aihetta, vaan sitä, että jestas.

Tämä pieni naisenalku joka täällä meillä kotona vaeltelee, aloittaa sinä samaisena syksynä koulun kun minä väännän gradua.

Että jos nyt jotenkin sitä ajan kulua...

Samaten juuri yhdeksän vuotta täyttänyt kiharapää.

No hänpä aloittaa sinä syksynä (vuonna 2016 siis ...) YLÄASTEEN.

Niin tekis mieli hiukka pissismäisesti huudahtaa omg.

Mutta jätän väliin.

Tällä kertaa ... ;)

Siis juurikin tämä keijuNeiti.

Neljävuotias nyt.

omg.