tiistai 5. helmikuuta 2013

When two becomes one.



Kohta on syntymäpäivä.
Kolmekuus.

Hui.

No ohan se ny vähä.
Vähäsen.

Se on kats koht neljäkymment.

Ja mä en TOD tunne oloani neljäkskymmeneks.
Ko en ees läheskää, lähellekkää.

En edes nii lähelle ko kolmekuus.

Mut, ni.
Minkäs teet?

Et nii YHTÄÄ MITÄÄ.




Askartelua.

Tai sillä on nätimpikin nimi.
Eli virkkausta.

Magee.
Ja taas vaikka itte sanonkin, niin mä niin tykkään.

Ihanko jos noita vois tehdä
 (niin ettei ohjeet olis hepreaks....)
hippasen kotona nopeemmin niin lapset jo niitä tilas eri väreinä.

Että nää olis nättejä.

Vois virkata yhden vaaleenpunasen ja pojat tilas vaaleensinisenä ja harmaana ja ja ...

Vessas olis niin magee musta valkosta lattialaattaa vasten ja ja ...





Ja no.
Jos JOTAIN hyötyä syntymäpäivistä on eli tästä iänkaikkisesta ikääntymisestä ni.

LAHJAT.

SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAT.




Uuh. 
Ihana pöytä.

Toinen.
Samanlainen?

KYLLÄ!

Venakkaas.
Homman nimi on se että kun on Juhlan aika, pöydät laitetaan peräkkäin.
Siinä on sitte yks piiiiiiiiiiiiiiiitkä pöytä.

(ja hei, se on sit IHANKOHT ko meil on ekat rippijuhlat.
Sit tulee tokat.
Kolmannet.
Ja neljännet.

Ja muuten siinä vaihees mä en ees haluu alkaa laskeen kui vanha MÄÄ SIT OLEN...

iiik.)




























Vähemmän ahdistavaa huomista kaikille ;)

Ei kommentteja: