keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kauneinta kesää.


Kesät vaan paranee.
Lämpö on ihana! 
Kukaan tuskin enää muistaa miten sai-raaaaan kylmä koko pitkä alkukesä oli!

Hetimiten pitkiä kiireettömiä päiviä Kirjurinluodon rannalla.
Nikkelikatastroofin jälkeen siirryttiin Maauimalaan ja vietettiinpä se päivä Yyterissä.
Viime kesänä ei kertaakaan.
Hyi häpeä.
Nyt on lillutettu varpaita ja sormia joka puolella Poria.

Lämpöä on nyt sen verran, että kylmä suihkukin on niin parasta!

Ja sitten tuli Pori Jazz.
Vanhemmiten siitä tulee kovin tärkeä.
En olisi ihan nuorena uskonut, miten suuri juttu siitä tulee itselle. 

Tänä vuonna kävin tyttäreni kanssa kuuntelemassa Suzanne Vegaa. 
Arvoin pitkään lähdenkö työpäivän jälkeen enää, kunnes totesin että koska yhden nuoruuteni idolin sitten näkisin jos en NYT?
Ja se hetki oli todella nyt.
Aurinko paistoi.
Luodolla soi ja kuului Luka.
Tom´s Diner.
Tyttö kerällä sylissä ja elämä hyvin.
Oikein hyvin.

Kesän lisäksi tuntuu että elämä paranee.
En olisi silloin vaippa-& syöttörallin aikana uskonut, että minäkin tarvitsen jotain.
Sanoin Armaalle aina, koko 13 vuoden ajan,
( KOLMENTOISTA ?!? Olinko mä niin kauan kotona...)
että mä voisin olla kotiäiti aina.
Aina ja ainiaan.

Ja nyt.
Nyt on niin ihmeellistä ollut todellakin huomata, että minulla on kuin onkin ammatillinen missio.
Käykö hei muille näin? 
Mä olin meinaan aivan niin varma, että elämäni on ja kuuluu kotiin, kodille, lapsille, miehelle.
Ja olin hyvinkin ja enemmän siihen tyytyväinen!

Tuntuu todella hyvältä aloittaa ammattikorkeakoulun toinen vuosiluokka.
Ja varsinkin kun päätökseni opintovapaasta on nyt tehty, voin todella keskittyä kouluun .
Sillä kieltämättä vasemmalla kädellä tätä koulua ei heitetä...
Enkä mä siihen uskonutkaan. 
Mutta työ ja lapset, koti ja perhe asettaa kuitenkin aina enemmän haastetta kuin että jos ei olisi mitään muuta.
Siinä ei parhaalla tahdollakaan vaikka mimmonen tahdonvoima olis, niin koulua vedetä.
Siinä vedetään vaan kohti burn-outtia.




Tällä uskollisella ees taas Jazzeille ja takas.




Murun kanssa Luodolle.



Suzanne, Ella, aurinko & minä.


Kunnon festarit, joita sade ei haittaa vaikka ohjelmalehtinen onkin märkä ja repeytyny.



Armas & minä Luodolla.
Ehkä kauneimpiin muistoihin jää Hurtsin tahdissa tanssittu Wonderful life.
Morjens..






Haaveilla, haaveilla...


Kesä.



Yyterin eväät.



Ei kommentteja: