Siinä.
Pidempi odotus kuin vauvanodotous.
Viime vuonna nämä ihanuudet loppuivat kesken.
Kohta kaksi vuotta olen harmitellut, etten näitä saanut.
Mutta nyt.
Vähän kyllä kuin ihmeen kaupalla.
Ja sitkeän puhelin- ja sähköpostirallin jälkeen.
Vihdoinkin ja vielä uudessa olohuoneessa.
Siellä, missä on jo lattiakin asennettu ja listat.
Nyt alkaa muutto todella tuntua.
Siltä, että lähellä ollaan!
Ja voi kohta jo oikeasti istua näissä ja tuijotella räiskyvää takkatulta.
Ja ottaa ehkä lasillisen viiniä...
Suloista torstaita.
Mä lähden hakemaan lapsia vuorotellen koulusta, eskarista ja sitten vielä pariksi tunniksi raksalle, joka kohta ehkä Kodiksi todella muuttuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti