Viimeistä viikonloppua viedään.
Maanantaina alkaa arki.
Se Arki.
Arjessa ei ole muuta hirmuista vikaa muuta kuin se, että se arki alkaa niin kamalan aikaisin.
Aikaiset nukkumaanmenot.
Aikaiset heräämiset.
Huolettomat kesäaamut, kesäpäivät, kesäillat on ohi.
Niin ne vaan on.
Ja tuleehan ne takasin, mutta sinne on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkä matka.
pitkä syksy ja pitkä talvi.
En vaan voi sille mitään, että mä rakastan kesää eniten.
Yritän aina nauttia syksystä.
Ilma on kirpee ja raikas.
Talvikin.
No.
Talvi on kylmä.
Mutta kesä.
Arkeen tulee muutokset.
Voi valvoa, voi nukkua taasen aamulla pitkään.
Eikä mikään mene sekaisin.
Ei tarvi kitistä eikä huutaa.
Kun ei ole kiire minnekään.
Sellainen on loma.
Ja nyt se on päättymässä.
Mutta millä tavoin.
Mikä ihanan ihana viikonloppu on tämä viimeinen ennen arjen alotusta.
Vielä yhdet festarit.
Lippistä, kenkää ja mustaa kynsilakkaa.
Vihdoin oi VIHDOIN on Sonata Arctica nähty.
Ja hyvin mä itteni tunnen.
Epäilinkin että itkisin.
Tänään leipoessani jäin haahuilemaan ikkunaan ja naurahdin melkein ääneen, että minä, joka tunnetusti harvoin itken, niin itken sitten joskus musiikista.
Tuumin, että se todella taitaa saada aikaan jotain niiiiiiiiiiiiiiiiin syvällistä että joku liikkuu.
Ainakin kyyneleet.
Ja tänään oli huima meripäivä.
Meillä ei ole koskaan sellaista ollut.
Vene, vesi ja mukavaa seuraa.
Aivan tajuttoman kivaa!
Ja lapset nautti niin.
Pääsivät kokemaan kaikkea hienoa.
Kaunein kiitos, ihana päivä!
Tämäkin.
Onkai.
Kynsilakkaan tullut sydämen mallinen kolo..
Parhainta on letityskaveri <3
Sisääneksynyt.
Sittemmin takaisin luontoon.
Kiireettömät auringonpaistekahvit.
Huoh..
Porispere.
Nyt se on koettu, ekaa kertaa!
Ja huomenna on vielä treffit Jennin kanssa.
Festareilla tennarit ja huoleton kesämekko.
Ja lippis.
En sano enempää.
Onhan se aika butch.
Matka saareen.
Jännää.
Keijutyttö.
Porisperevarpaat saarella.
Saariston lapset <3
Minä & Nooa.
What a day!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti