Jotain muuta ko valkosta sohvannurkkaa.
Ja ihan hyvässä mielessä, kylläkin.
Mä olen nyt ihan hirveesti kuullu puhetta terveydestä.
Ja sen kaipuusta.
Liittyykö se ikään.
Kaikkiin lähestyviin ikäkausiin.
Ollaan kolmevitosia, lähestytään neljääkymppiä.
Ollaan nelikymppisiä.
Ollaan yli neljänkymmenen.
Tai kohta jo viidenkymmenen.
Oli ikä mikä tahansa, oikotietä ei ole.
Tässä iässä jo huomaa laiminlyönnit.
Äh.
Että miten ärsyttävää onkaan tajuta että se liikunnanmaikka oli niin oikeassa kun sano lukiossa että muistakaa tytöt,
on sitten paljon helpompaa elää aikusta elämää kun on koko ikänsä liikkunut.
Just joo.
PAKKOKO tämäkin oli opetella kantapään kautta?
Just tänään mietein.
Vaikken pysty tän enempää plokkaamaan ulkosia tai kaikkia sisäsiä tekijöitäkään ulos,
niitä mistä allergiani johtuvat,
mä voin ainakin yrittää näin kaikkeni.
Kaikkeni, jotta voisin hyvin.
Ennen jos on tullu millon mitäkin syytä ja kitinää ja valitusta ja lopahdusta,
mä olen tajunnu sen että kukaan muu ei joudu tässä kropassa elämään.
Että jos tätä yhtä nyt huoltais niin hyvä olis.
Että tän yhden kanssa pystyis elämään niin hyvin kuin mahdollista.
Postaus siis itsestä eikä valkosista sohvista.
Tarvii muuten joskus keskittyä kehonhuollosta tohon kodinhuoltoon kans kunnolla.
Tai kohta ei oo enää valkosia sohvia mitä esitellä.
Mutta sitän ennen nukutaan.
Mä olen pakannu vaaleenpunaset Minni-nimiset karvareunusluistimet sekä liilan kypärän pikkuneidilleni ja me mennään aamulla luistelemaan.
Ei ehkä parempaa aamua ole.
Kunhan vielä se pikkuneiti pysys pystyssä ;)
Jaajuu ja peeäs.
Jos ärsyttää nää terveysluennot niin kommenttilootaan saa jättää toiveita mistä haluatte mun postaavan.
Mä oon hyvä kirjottaan oikeestaan mistä vaan.
Että ei muuta ko kommentoikaa, s'il vous plait...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti