Nimittäin sille hiustenvärjäykselle.
Ja toistaiseksi kaikki hyvin.
Ei kutita.
Ei raavita.
Ei punoita.
Niin paljon sai kyllä ajattelemaan.
Pelästytti.
Että jos sekin otetaan pois.
Samalla ymmärsin että lyhyt tukka voi olla todellista totta.
Eikä siinä sitten mitään.
Sen kanssa sitten eletään.
Mutta sääli se olis.
Silti.
Pitkän, ruskean hulmuavan tukan kanssa sitä vaan tuntee itsensä Naiseksi.
Niin on vaan mun juttu!
Tätä päivää ei himmennä edes meillä riehuva mahatauti.
Saadaan juhlia (ja kauan!) jääkiekon suomenmestaruutta.
Suomen Mestarit.
Voi Ässät.
Aurinko todella saapui Poriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti