Ei sille mitään voi.
Siellä oli niin ihanaa...
Minä, vanha kamera-addikti, päätin lähteä reissuun ilman kameraa.
No, kamera on rikkikin, joten päätös sinänsä oli pakkorako.
Mutta onneks Armaalla oli internet puhelin ;)
Tai no, ainaskin sellainen jonka kameralla tulee erittäinkin säädyllisiä kuvia, toisin kuin omallani.
Mun puhelimella on täysin turha ottaa kuvia, koska niistä ei kuulemma kukaan saa selvää.
Anyway.
Ihanaa että oli edes yksi vehje matkassa mukana jolla kuvia saatiin.
Sillä näitä kuvia katsoisin uudestaan ja uudestaan.
Kaksin matkassa oli jotain niin ihanaa ja erilaista ja ihan hiton rauhallista suoraan sanoen että ihmekös että tätä aikaa kaipaa lähes koko ajan.
Niin nautinnollisen ihanaa.
Käytiin kahviloissa ja tuijotettiin ihmisvilinää.
Kenenkään ei tarvinnut ajaa niin voitiin nauttia myös keskellä päivää.
Vana Tallin maistui taivaalliselta.
En tiedä mitä kermaa siihen päälle pursotettiin mutta...
Oijjoi.
Saatiin olla aikusia eikä koko ajan vaan vanhempia.
Ei kitinää, ei napinaa, ei kieltoja, ei käskyjä.
Aivan parasta laatuaikaa.
Kaipaan, kyllä!
Cafe Mademoiselle Tallinnan keskustassa on käymisen arvoinen!
Ongelmana oli valita herkuista parhaimmat.
Kahvilan suosituin annos oli suklaakakku.
Kahvijuomien lista oli pitkä, mutta päädyimme molemmat Vana Tallin juomiin.
Suklaakakkua sekä juustokakkua.
Tallinna.
Upea kaupunki ja niin paljon katseltavaa.
Love.
Parasta lihaa ikinä.
Pulled pork.
Pärnun rantamaisemaa.
Kuin Yyteri, mutta niin paljon hienompaa.
Rantaa oli käytetty kovasti ja paljon hyödyksi.
Oli kahviloita ihan rannan tuntumassa joista sai lämmintä syötävää, jäätelöannoksia, olutta, lonkeroa, siideriä.
Lapsille oli rakennettu rantaan leikkipuistoja, hämähäkkikeinuja.
PALJON tekemistä.
Vaikka toinen päivä oli ihan usvainen, ranta oli täynnä väkeä.
Satumaisemaa.
Italialaisesta Trattoriasta.
Pärnu.
Mä luulen että sinne mennään vielä joskus uudestaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti