Mikä viikko!
Niin erilainen ettei mitään ...
Aamut alkaa kuudelta ja illalla saa vilkuilla koko ajan kelloa että pitää mennä nukkumaan, pitää mennä nukkumaan.
Kunnes jo vilkaisulla toteaa sen että piTÄIS jo olla nukkumassa.
Tänään lauantaina heräsin sitten tyttären kanssa jo ennen kahdeksaa.
Sievästi kännykän kello näytti 7.42.
Jaaha.
Tällastako se rytmissä eläminen sitten on?
Ettei viikonloppunakaan nuku sen pidempään?
Mulla on vielä paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon oppimista.
Ja paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon aikasin nukkumaan menemistä.
Ensimmäinen tehtäväkin on jo sisässä.
Lupasin pyhästi itelleni että jos vielä joskus kouluun menen en hikaroi.
Menen juuri siitä riman yli.
Ja melkein hipoen.
Noh.
Eka tehtävänteko ei ollut rimaa hipoen.
Siitäkin piti suoriutua.
Mulla on siis kaikessa paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon oppimista.
Ja paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon itseni kanssa keskustelua.
Mutta aikaa tässä on.
Tavallaan.
Ja tavallaan just sitä aikaa tässä arjessa tuntuu ettEI ole.
Mene ja tiedä.
Mutta tänään kohoaa punaviinilasi häissä!
Ja kaikki maallinen kiire ja häsä unohtuu.
Tilalle tulee nauttiminen ja juhliminen.
Minä tyttö saatan olla huomenna kalpea ja hiljaa, mutta kuten ystäväni sanoi, huomenna räitään kattoon ja syödään pizzaa.
Näillä ohjeilla siis iltaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti