Ihana eilinen.

Oi mikä eilinen. 

Aamu lasten koululla Avointen Ovien päivänä.

Ja voi miten paljon voi ilahduttaa omaa lastaan ja muidenkin,  kun viettää yhden oppitunnin menossa mukana.

Kakkosluokkalaiset kerääntyivät ympärilleni.

Ihanko pienet mehiläiset.

Yks näytti tikkejään ja kertoi epäonnistuneesta veistelystä.

Yks pyys auttamaan alekkainlaskussa.

Yks sun toinen tahtoi kertoa ja näyttää.

Hei.

Lapsilla on niin paljon asiaa.

Olis tarvittu useampi korva, eikä multa löytyny ko kaks.

Kolmosluokkalaiseni odotti kovasti matikantunnille osallistumistani.

Sen verran ihmeellistä oli, että kun viereen menin oli vähän noloakin.

Mutta toisaalta kovin tärkeää että olin läsnä.

Mene ja tiedä.

Ikä on ihmeellinen asia.

Pikkutirppa osallistui English Club for kids tunnille.

Ensimmäiset kymmenen minuuttia hän istui sylissäni mutta kun aakkosjuna alkoi jo kelpasi muukin kuin äidin syli.

Hauska juttu.

Tämän syksyn kokeilu.

Jaksaako tirppa ja äiti.

Ainakin eka kerta oli hauska ja toista tirppa jo odottaa.

Ja ilta.

Sisustuskutsut ystävän luona.

Oi mikä ilta.

Eikä mitkään normaalit.

Kuaharia.

Ihan törkeen hyviä kakkuja.

ja NIIN kauniita esineitä että...