Tuulahduksia

Kauniita.
Sellaisia.

NIIN kauniita.

Silmä lepää.

KAUNIITA!

(tapettimalleja Helsingistä, oih...)

Anrinko.

Päivitetääs toi viiminen blogiviesti "Aurinkooo, huhuu" veks täältä, sillä nyt

O.N.

Sitä Aurinkoa, isolla aalla =)

Ihana, ihana aurinko ja ihana, ihana LÄMPÖ.

Muutamia kirpputorilöytöjä kuvissa.

Mm. ihana kermanvärinen vaaka sekä Pentikin TEE purkki.

Näkyypä kuvissa myös Vatten kannu.

Kaunis ja yksinkertainen.

Ei muuta kuin lämpöä varastoimaan.

Silmät ja keho auki, sillä muistetaas taas kuinka piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä ja KYLMÄ viime talvi oli!

Ps. Tapettirintamalla tytön huoneeseen

 EI MITÄÄN UUTTA,

yllätys...

Aurinkoo, HUHUUUUUUUU ?

Tulis jo.
Aurinkooooooooo!

Ei silti, mä tykkään kyllä sadekeleistäkin, mutta ulkosalla olis kyllä P A L J O N mukavampi istuskella näitten päällä jos vaikka vähän aurinko helottais kasvoihin.

Ei yhtään haittais.
Ei sitte yhtään.

Noh, pidän näitä nätisti ja siististi eteisen puulaatikossa.
Saa siitä sitte näpsäkästi pyllyn alle KUN tulee Se Kesä ;)

T A P E T T I

Tapetti.
Taas.
Vaihteeks.

Mutta....
Mikä?
Mikä näistä.

Kaunokaisia kaikki tyynni.
(menee muuten kivasti silmät sekasin kun on näitä pallotapetteja ja mätsää muuten kivasti tohon blogin takaseinään... )

Kaikkein kaunein Tapettitalon Kirsikkapuu
VAI
vaaleanpunainen pallotapetti, joka ei kyllä jotensakaan häviä.

Ei ainakaan paljoa.

Taidan vetää joka toisen seinän eri tapetilla...

Missä viivyt?

Päätti sitte viipyä se Kesä.
En tiedä mihin jäi.
Käväsi ja lähti.
Näytti että näin lämmintä VOIS olla.
Kätevää.
Nyt lapset ei usko sitte MILLÄÄN ettei koko ajan voi hengata sortseissa ja hihattomassa (lasten kesävaatekätköt KYLLÄ on löytyny, mun on edelleen hukas. Nooh, villapaidalla mennään ny muuteski...)

En sitte ostanu kesäkukkia. Ostin sellasia mitkä kestää pakkasta. Ihan vaan hetkeks lakkasin olemasta yltiöoptimisti ja heitin hivenen realismia sekaan, pakkasta, hah...
NO tulkoon VAIKKA pakkanen, nää kukat kestää.

On muuten kauneimpia kukkasia mitä maa päällään kantaa.
Näitä mä olisin halunnu hääkimppuuni.
Mutten hölmö tajunnu kattoa hääpäivää sen mukaan millon on näiden sesonki .. ;)

Kauniita...

Niin äärettömän kauniita...

Jaloleinikki eli Ranunculus...

kEsÄ tuli, oho!

Se tuli nyt!

Se

K E S Ä .

Odotettiinkin.

Kaiken sen jäätävän pakkasen keskellä yritti muistella miltä se oikein mahtokaan tuntua, 

 kun ei ollu kenkiä jalassa ja jalan alla tuntu ruoho tai kuuma rantahiekka.

Mieli oli jo unohtanut miltä se tuntu.

Tuntu siltä ettei koskaan varmaan enää ulos voi mennä ilman untuvatoppatakkia.

Eikä sellasia toppakenkiä, joissa tarkenee miinus kolmessakymmenessä pakkasasteessa...

Eikä ilman pipoa, mielellään jotain missä on jotain karvaa ettei korvat ja pää ja posket ja nenä jäädy...

Ja nyt.

Nyt.

Yhtäkkiä!

MISSÄ on kaikki mun teepparit ja topit?

Mun kaikki kesämekot.

Kun alko viime syksynä ilma yhtäkkiä kylmenemään, kävi samalla lailla.

Paitti nurippäin.

Mulla ei ollu YHDEN YHTÄKÄÄN villatakkia eikä mitään pitkähihasta.

Oli pelkkää narutoppia ja ohutta kesämekkoa.

Ja taas mä mietein olinkohan koskaan edes omistanu yhtäkään vaatekappaletta jossa olis hihat, saati jotain minkä alkuliite on

villa, kuten esimerkiks

VILLAtakki

VILLAsukat

VILLAsitäjatätä.

Aamukymmeneltä oli varjossa 17.6 astetta.

LÄMMINTÄ hei....

Ei pakkasta.

Tosi outoa.

Mutta tää ei suinkaan oo mikään valitusvirsi.

Kunhan nyt ihmettelen kuka on hukannu mun kaikki K E S Ävaatteet.

Jokikisen.

Aika varma olen että kun löydän yhden, löydän loputkin.

Niin täysin ne kaikki sillon pakkasin yhteen läjään kun tuli talvi.

Ja nyt on kesä.

Kuin varkain.

h.o.w. nice!



Vihdoin !

Vihdoin(kin) sen löysin.
Kaksin kappalein, jopa.
Ykskin olis riittäny. Mutta kun vuosia olen tällasta etsiny, ja nyt eteeni tuli kaks, ni kaks oli otettava. Toki!
(no EI kai sitä ny voinu jättää ottamattakaan!)

Ja käyttötarkotuksia on heti miljoona päässä ja tulee semmonen olo että eihän nää kaks nyssit edes riitä.
Ei sitte alkuunkaan. (voi tätä ihmisen turhamaisuutta...)

Reinoille ja kait pian Ainoillekin laatikoksi(nyt kun vihdoin taloudesta löytyy toinenkin Nainen), Maalaisunelma lehdille laatikoksi(huomaa taas turhamaisuus, EIKÖ NYT MILLEKÄÄN MUULLE LEHDELLE....;), leluille laatikoksi, polttopuille laatikoksi, pahvinkeräyslaatikoksi ja ehkäpä tätä listaa näköjään vois jatkaa aikalailla loputtoman kauan, näköjään tässä koko ajan kirjoittaessani käyttötarkotuksia tulee aina vaan lisää... Joten ymmärtänette pointtini, sarjassamme TÄTÄ-MÄ-OLEN-AINA-HALUNNU ja niin edelleen, hih...

Äitienpäivä

Onnea on...

Rakkaus.

Ne, kenellä on ollut onni tulla äidiksi, onnea Teille!

 Tänään on äitien ikioma päivä, jolloin on lupa ottaa vähän iisimmin. Edes yhden päivä verran.

IHAN HIUKAN valinnanvaikeutta...

Miten tästä tulikin näin vaikeeta...

Siniset tapetit on jo.
Tästäkin tapauksesta PITI tulla poika, ja vaaleansinistä raitaa, ruutua, tähteä, mutta ei.
TULIKIN RINSESSA!

Ja ne Rinsessan tapetit nyt vallan sitten vaikeita onkin.

Erilaisia, kauniita, eri valossa erilaisia...

Ihan MELKEIN sanon HUH, mutten sano!

Näitä on.
NIIN monia, NIIN kauniita.

Näitä on...

K.E.S.Ä

Jooks?
Tai ainaskin edes kesäKALUSTEET.

Vaikka kuinka kylmä äsken olikin kun oven avas, niin edes mieltä lämmittää kun terassilla on kesä.
Ainakin ne kesäkalusteet.
Edes..

Mutta kyllä se kesä sieltä tulee.
Piha on haravoitu, check.
Kesäkalusteet on kannettu, check.
Ne on putsattu, check.
Liinat on viritetty, check.
Ja eilen oli jo puhetta grillauksesta, no siihen kohtaa ei voi vielä heittää että check, mutta puhe oli jo, eli puolcheck.

Täytyypä lähteä kauppareisulle, kun yhtäkkiä se grilli sitten onkin jo kuumana!
Onpahan sitten maissit ja grillikyljet valmiina!