Vuonna 2016.

Meidän kiharapää täytti maanantaina 9 vuotta.

En edes alota miettimään miten aika kuluu.

En pysty.

Ko se kuluu ja niin lujaa, ettei minkäännäköstä määrää.

Synttäripäivänä todella juhlittiin.

17 kaverin voimalla.

Siinä sitä.

Ensin riehuttiin kunnes järjestin joukon kasaan.

Herkkuja.

Kirkkistä ulkona sateessa.

Maan mainiointa Loraxia.

Legojen kokoilua.

Kavereita koko talo täys. 

Aika meno.

Mutta juhlintaa ja riemua ei mikään voita.

Eteisessä kenkiä.

Kodinhoitohuoneessa loput kengistä.

Ääni ei valitettavasti ole kuvassa mukana ;)

Ja jos nyt kumminkin vähän avaudun.

Yks aamu suihkussa mietin gradua.

No, en ehkä niinkään vielä niin mitenkään sen aihetta, vaan sitä, että jestas.

Tämä pieni naisenalku joka täällä meillä kotona vaeltelee, aloittaa sinä samaisena syksynä koulun kun minä väännän gradua.

Että jos nyt jotenkin sitä ajan kulua...

Samaten juuri yhdeksän vuotta täyttänyt kiharapää.

No hänpä aloittaa sinä syksynä (vuonna 2016 siis ...) YLÄASTEEN.

Niin tekis mieli hiukka pissismäisesti huudahtaa omg.

Mutta jätän väliin.

Tällä kertaa ... ;)

Siis juurikin tämä keijuNeiti.

Neljävuotias nyt.

omg.

I do.

Merelliset häät.

Rento pukeutumiskoodi.

Hääkutsussa oli Aku Ankan kuva merimiespuvussa ja pyyntö pukeutua rennosti eikä pönöttää puvun kanssa.

Ihanaa.

Sai laittaa kahdesta Holly&Whitesta valiten.

Huomasin että meillä molemmilla, minulla ja Armaallani, oli vaikka mitä merellistä ja rentoa.

Oli purkkaria eli purjehduskenkää, oli tummansinistä neuletta, oli raitapaitaa ja -mekkoa, oli lokkikorua, oli ketjua, oli vaikka mitä.

Vaikeinta oli näköjään vain se valinta.

Aamupäivällä valinta oli heti selvä.

Molemmat ihan hirmu kauniita, niin kuin mun mielestä Holly&Whitet aina on.

Pikkasen olen tähän sarjaan oransseine liehumekkoineen meinaan kallella...

Ihanaa oli.

Niin ihanaa.

Ei sen ihanammaksi voi häät tulla.

Vielä aamukolmelta morsiamen kanssa otettiin saunakamppeet ja hei, mereen uimaan.

Merellisissä bikineissä tietenkin.

Ja kun päästiin takaisin saunan kuumasta tunnelmasta niin salissa jatkui juhlat diskotansseineen.

Oijjoi.

Ja hauskinta tässä lauantaissa taasen on se, että tänään pääsee ehkä aikasemmin nukkumaan kuin viikko sitten häissä.

Mä lupaan olla pedissä ennen aamuviittä ;)

Rentoa ja nautinnollista viikonloppua kaikille!

Mä istun räsymaton päällä ja leikin tyttäreni kanssa legoilla.

Tyttölegoilla, kuulemma.

Ei sen parempaa hetkeä taas olekaan <3 

Maanantaina jatkuu koulu kaikkine tehtävineen. Pyhitin mieleni viikonloppu moodille ja lupasin pyhästi itselleni etteivät ajatukseni harhaile tekemättömissä koulutehtävissä. Huomaan silti että takaraivossa jyskyttää. Mutta annan sille aikaa vasta maanantaina. Chilling musiikkia taustalla ja carpe diem.

Nyt on perheen aika <3

Viikko.

Mikä viikko!

Niin erilainen ettei mitään ...

Aamut alkaa kuudelta ja illalla saa vilkuilla koko ajan kelloa että pitää mennä nukkumaan, pitää mennä nukkumaan.

Kunnes jo vilkaisulla toteaa sen että piTÄIS jo olla nukkumassa.

Tänään lauantaina heräsin sitten tyttären kanssa jo ennen kahdeksaa.

Sievästi kännykän kello näytti 7.42.

Jaaha.

Tällastako se rytmissä eläminen sitten on?

Ettei viikonloppunakaan nuku sen pidempään?

Mulla on vielä paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon oppimista.

Ja paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon aikasin nukkumaan menemistä.

Ensimmäinen tehtäväkin on jo sisässä.

Lupasin pyhästi itelleni että jos vielä joskus kouluun menen en hikaroi.

Menen juuri siitä riman yli.

Ja melkein hipoen.

Noh.

Eka tehtävänteko ei ollut rimaa hipoen.

Siitäkin piti suoriutua.

Mulla on siis kaikessa paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon oppimista.

Ja paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon itseni kanssa keskustelua.

Mutta aikaa tässä on.

Tavallaan.

Ja tavallaan just sitä aikaa tässä arjessa tuntuu ettEI ole.

Mene ja tiedä.

Mutta tänään kohoaa punaviinilasi häissä!

Ja kaikki maallinen kiire ja häsä unohtuu.

Tilalle tulee nauttiminen ja juhliminen.

Minä tyttö saatan olla huomenna kalpea ja hiljaa, mutta kuten ystäväni sanoi, huomenna räitään kattoon ja syödään pizzaa.

Näillä ohjeilla siis iltaan ;)

Siivousangsti.

Samperi.

ETTÄ mä en tykkää siivoomisesta.

Mutta joskus kun oikeen oksettaa ni on pakko.

Mitään ei voi.

Kun ei kamaa voi jätesäkkiinkään tunkee vaan ne vaan on kiikutettava JOK'ikinen paikoillensa.

Vaikka miten monta tuntia siihen menis, ni ainahan se auttaa, muttakun.

Voi luaja miten monta turhaa tuntia täsä menee.

Mieluummin mä vaikka kattelisin kun lapset leikkii legoilla tai linnut lentää taivaalla tai ruoho kasvaa, 

mutta ei.

Joskus vaan on kait sit siivottava.

Huoh.

No.

Ton loputtoman pyykkivuorten paikka eli kodinhoito oli tänään siivousvuorossa.

Ta-daa.

Tiättekö mitä?

Siellä näkyy tasot!

Siis ne, minkä päälle lasketaan kamaa.

Huom.

KAIKKEA kamaa.

Oli nippusidettä.

Oli koulukuvia.

Oli murolautanen.

Oli pomppupalloja (3 kpl)

Oli biljardikepin pää (1 kpl, luojan kiitos...)

Oli. 

No.

Luettelenko mä mitä siellä EI ollu?

Se olis ehkä helpompaa niin ...

Mutta ja.

Armastuksen kanssa alettiin vielä iltakymmenen jälkeen kehystyshommiin.

Ei ehkä aleta taidekehystämöks, mutta saatiinpa koottua toi telkkarihuoneeseen.

IKEA.

Ihan uskomaton.

Että taulutkin saa itte koota.

Voi ...

Sanonko ??!

Pärnu vol 2.

Ei sille mitään voi. 

Siellä oli niin ihanaa...

Minä, vanha kamera-addikti, päätin lähteä reissuun ilman kameraa.

No, kamera on rikkikin, joten päätös sinänsä oli pakkorako.

Mutta onneks Armaalla oli internet puhelin ;)

Tai no, ainaskin sellainen jonka kameralla tulee erittäinkin säädyllisiä kuvia, toisin kuin omallani.

Mun puhelimella on täysin turha ottaa kuvia, koska niistä ei kuulemma kukaan saa selvää.

Anyway.

Ihanaa että oli edes yksi vehje matkassa mukana jolla kuvia saatiin.

Sillä näitä kuvia katsoisin uudestaan ja uudestaan.

Kaksin matkassa oli jotain niin ihanaa ja erilaista ja ihan hiton rauhallista suoraan sanoen että ihmekös että tätä aikaa kaipaa lähes koko ajan.

Niin nautinnollisen ihanaa.

Käytiin kahviloissa ja tuijotettiin ihmisvilinää.

Kenenkään ei tarvinnut ajaa niin voitiin nauttia myös keskellä päivää.

Vana Tallin maistui taivaalliselta.

En tiedä mitä kermaa siihen päälle pursotettiin mutta...

Oijjoi.

Saatiin olla aikusia eikä koko ajan vaan vanhempia.

Ei kitinää, ei napinaa, ei kieltoja, ei käskyjä.

Aivan parasta laatuaikaa.

Kaipaan, kyllä!

Cafe Mademoiselle Tallinnan keskustassa on käymisen arvoinen!

Ongelmana oli valita herkuista parhaimmat.

Kahvilan suosituin annos oli suklaakakku.

Kahvijuomien lista oli pitkä, mutta päädyimme molemmat Vana Tallin juomiin.

Suklaakakkua sekä juustokakkua.

Tallinna.

Upea kaupunki ja niin paljon katseltavaa.

Love.

Parasta lihaa ikinä.

Pulled pork.

Pärnun rantamaisemaa.

Kuin Yyteri, mutta niin paljon hienompaa.

Rantaa oli käytetty kovasti ja paljon hyödyksi.

Oli kahviloita ihan rannan tuntumassa joista sai lämmintä syötävää, jäätelöannoksia, olutta, lonkeroa, siideriä.

Lapsille oli rakennettu rantaan leikkipuistoja, hämähäkkikeinuja.

PALJON tekemistä.

Vaikka toinen päivä oli ihan usvainen, ranta oli täynnä väkeä.

Satumaisemaa.

Italialaisesta Trattoriasta.

Pärnu.

Mä luulen että sinne mennään vielä joskus uudestaan <3