Kuntoilun aloittamisen sietämätön vaikeus

Halu olis.
Rahaa ei ehkä olis.
Tahto olis.
Lastenhoitajii ei todellakaan olis.
Tarve olis.

Mut olis tää Tahto ja Halu. Sekä Tarve.
Eks niillä pääse jo pitkälle?
Ainaskin puoleen väliin....
Täh?

Edelleen pääsiäistä

Ihanaa keliä!

Aurinko paistaa jo ihan mahdottoman lujaa ja lämpimästi. Ihanaa. Mitenköhän lämmin kesä mahtaa tulla...

NO TULKOON! Sitä kolmenkymmenentuhannenmiljoonan asteen pakkasta kärsittiin jo IHAN TARPEEKSI kauan joten kevät ja kesä, oletTE erittäIN WELCOME!

Oikeen syrämmellisesti, welcome.

Antibioottien, karpalouutteiden ja kaikenMAAILMAN troppien avulla heiluin ulkona kaks tuntia lasten kanssa.

Pakko hei.

Tuntuu synniltä istua möllöttää sisällä...

Ja se lammas. No, se kutistuu nyt tänään lammaskebappiin mutta jos sitten huomenna, sitä paistiakin.

Glad Påsk. Edelleen.



Pääsiäinen, toki. JA PÄÄSIÄISTÄ!

Muutama päivä sitten täällä koputtelin että kun ei sitä oikeeta kuumetta, no pyh, kyllä nyt on tauteja!
Vaikka muille jakaa.
Istuin aamulla todennäköisesti ainakin vartin verran ja napsein tabletteja; oli antibioottia, oli kalanmaksaöljykapselia, oli d-vitamiinia, oli mustaherukkasiemenöljykapselia, oli sitä oli tätä...
Ehkä helpompaa olisi kertoa mitä tabletteja EN aamulla ottanut saati että mitä otin..

Ja pääsiäinen. Ja juhla/a...
Ei kovin juhlavalta nyt todellakaan tunnu.

Mutta onneksi edes maanantaille on luvassa lammasta.
Että tulee se pääsiäinen, tai jonkin sen sorttinen pääsiäisfiilinki.

On sentään lasten pääsiäisaskartelut.
Ja ruoho.
Ohrasta.
LUOMUohrasta, kiitos iki-ihanan kerhotädin!

Ja on muuten komeeta ruohoa, vahvaa, tuuheaa!
Sitä lapset aina aamusin silittää ja ihmettelee nopeaa kasvua ja kastehelmiä ohran päässä.

Oikein hyviä vapaapäiviä!

NYT sitten sitä oikeetakin kuumetta...

Pöh. Tuli kai sen kevään myötä nyt sitte se flunssakin. KEVÄTflunssa. Eikä ole YHTÄÄN piristävää!

Kaikki muu kevääseen liittyvä on, mutta tämä EI ole. Ei yhtään piristävää. Ei sitten yhtään!
Energiaa oli, kevät, aurinko, valo sitä toi kahmakaupalla tullessaan, mutta kaikki räkä ja niiskutus vie sen nyt mennessään.
En tykkää, en sitte YHTÄÄN =(

YRITÄN imeä tätä vihreetä ja valoa, mutta lääkäriaika se tilattava oli. Otetaan sieltä lääkkeitä joilla sitte viimistään päästään siihen kevääseen ja energiaan takas!



Uutta ja ihanaa.

Niin NAISELLISEN turhamaista mutta vain Nainen tietää miten PIRISTÄVÄÄ voi uus tukka olla...

Ihanaa.... tulee vaan vahvemmaksi tää kevään tuntu.

Saa nähdä tuleekohan musta enää ikinä pitkätukkasta. Tai että minkä värinen mä taas vähän ajan päästä olenkaan. Kevään värinen ainaskin ;)

Kuume

Muttei LUOJAN kiitos oikea sellainen... kerrankin...kenelläkään perheessä, KOP KOP!

Vaan kevät ja KOTI kuume.

Helsingissä olis ollu jotkut IHANAT messut (Sisusta/Koti/jne-jnemessut) mutta väliin jää, toki.

Haaveilin vaan. Ja haaveiluksi jäi.

Mutta teki mieli mennä kyllä! 

Nooh, onneks on pahimpaan kevät- & sisustuspuutostilaan mahtavia kirppareita, joilta voi löytää kaikkia kauneuksia, edullisesti.

Sanokoon kuka mitä, mutta kyllä tuo vanhanajan patjaraitakangas, se vaan on, kaunista!

Appeni totesi ihanasti kysyessäni häneltä mielipidettä valkoisesta helmipanelista tulevan kotimme katossa, että "olihan näitä jo 1920-1930 luvulla, että AJATONTA on!"

No ihan kuten patjaraitakangaskin, ajatonta ja voi, niin kaunista!

Vihreä

Tekis mieli istuttaa. Eilen oli jo kaikissa mainoslehtisissä multapussien ja multasäkkien ja rairuohojen ja ohrapussukoiden ja vaikka minkä kuvia. Tuntuis sisälläkin keväälle. Ihmeellistä miten JOKA kevät se tuleekaan. Tarve nähdä uutta ja vihreetä. Vaikken mikään vihreän ystävä olekaan, niin tässä kohtaa vihreä on very let's go...

( ja tuleehan esikoisen huoneeseen limen vihreä tapetti jonka hän on ITSE valinnut, että siinäpä sitten sitä kattelen ja ajattelen, kevättäkö ;)

Ja kukkia, puh, niitä mä ostasin varmaan joka päivä. Onneks en ole rikas. Jos olisin, ostasin kukkia kuten maitoa. JOKA kauppakerta. Nappaisin vaan. JOKA kerta. Mutta kyllästysköhän niihin kukkasiin jos niitä joka päivä olisi, tuoreita sellaisia. Leikko, sellaisia.

Ei kai. En usko. KUKA NYT KUKKASIIN HERRAJJUMALA KYLLÄSTYIS??

Kevät, kyllä se tulee nyt!

Uutisissakin oli. Joten USKOTTAVA se on!

Kevät kuulemma tulee. Ja kovaa vauhtia. IHANAA, antaa tulla vaan, ON odotettu!

Kevät ON JO! Vettä tippuu, lumi sulaa, AURINKO (joka on mun ja lasten mielestä ollu vallan kadoksissa, jopa luvattoman paljon) on tullut takaisin. Ah ihana aurinko ja ah ihana kevät.

Kevät.

Ja aurinko.

Ihanaa. Kunhan lumi lähtee kokonaan pois, maa kuivuu, SITTEN kaivetaan KEVÄTkengät ja klompsotellaan niillä ILMAN villasukkia. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakaan...

Ihanuuteen vaikuttaa väistämättä se asia, että kevättä seuraa kesä, ja kesällä NIIN toivon, me muutamme.

Uuteen kotiimme.

Mieskin sanoi kun kävimme katsomassa katon helmipanelointia, että täällähän tuoksuu uudelle!

Niinpä.

Kevät ja uutta.

Kirjaimellisesti...



Panelia

Ei Se Panelia, vaan paneelia.

(kuvat on ihan sairasen huonot, kännykamera rules, mut pointti selvä, sitä ON, eks jeh?)

Helmipaneelia.

Valkosta, IHANAA, romanttista helmipaneelia.

Paneelia.
Jaa meillä vai??

EI MUUTA KO SEINÄÄN ja kattoonki, vähä ;)

Tähän on tultu

Siis tapetteihin. Ihaniin ihaniin tapetteihin.

Ja mikä vaihe rakentamisessa;

pintaa, pintaa,    P I N T A A !!!

Voiko mikään olla palkitsevampaa kuin valmiiden pintojen kohta käyvän toteen....

Aikaa on mennyt, niin paljon, että tulee sellainen olo, kuitenkin, että JOKO NYT?
Että OIKEESTIKO tähän nyt jo tulee..... pintaa?

Siis valmista sellasta pintaa johon voi jopa kohta haaveilla laittavansa hyllyä, koristekirjainta, taulua, valaisinta, apua ja hui ja samalla maailman ihaninta apua-ja-huita....

Mutta miten hienoa tulee olemaan, Omassa Kodissa.

Näiden seinien sisällä....

Tiistaita

Naisellisuus.

Korostuu muuten YLLÄTTÄVÄN paljon sillon kun perheessä on KOLME poikalasta sekä aviomies.

Tulee tarve korostaa naiseuttaan, kauneutta ja helyjä.

Ja helyistä puheenollen.... 

(Aijjai.... ;)

Porissa on käviksellä (eli kävelykadulla) sellainen liike kuin Nordic Woman.

Myy tanskalaisia vaatteita sekä Nougatin vaatteita ja OXXOn koruja. Palvelu on hyvää ja ystävällistä.

Suosittelen, lämpimästi.

Älä kulje ohi, vaan piipahda ihastelemaan, ihastumaan!

Tulispa nyjjo se kevät!

Puutarhapenkki odottaa.

Eteisessä.

Se odottaa sekä kesää että uutta kotia, että pääsee paikallensa.

Otetaan se kevät vastaan.

Tule, kevät JO!

Tulennyjjo....

Neiti N & Valkoiset Seinät

Me rakennamme. Tai minä en rakenna. Mieheni rakentaa. Tai rakensi.

(miten tämä nyt onkaan NÄIN vaikeaa selittää....)

Rakensi kunnes meni töihin, okei ;) ?

Noh, me siis rakennamme. Olemme rakentaneet jo herraties kuinka kauan.

Pitkästä tavarasta.

Pirun (ja tähän kohtaan tulee iso PIIP ja lause jatkuu...) pitkästä tavarasta...

Siinä säästää.

Säästää.

ja säästää.

Onneksi, kuten ystäväni sanoi kauniisti, omaan LEHMÄN HERMOT....

Kaunista, eikö totta ?

Mutta että, rakentamisesta....

Vaikka jo vuosia on miettinyt, pähkäillyt, suunnitellut, visioinut ja VAIKKA MITÄ, ja mahtava Asiantuntija, asiantuntija isolla A-kirjaimella, on koko prosessissa mukana, niin se hetki kun annetaan lyikkäri käteen ja käsketään HETI merkata jokIKINEN seinänpätkä että mitä materiaalia siihen tulee, on jännittävä.

Erittäin jännittävä....

Sillä siinä hetkessä kun tajuaa, että tässä on jo valmista seinäpintaa ja tähän tulee, ai siis tähän OIKEESTI jo kohta laitetaan joko maalia tai tapettia, niin näin kahden vuoden jälkeen..... se tunne ON ihan älyttömän hieno!

Oijjoi....

Että sitä vielä joskus OMAAN kotiin.... 

Niin siis asiaan sitten.

Kun iskee "vauhtisokeus", kun seinäpinnat vaan vilisee silmissä, tapettirullista ei ole tietoakaan tai kaikki on jo IHAN sumeeta aivolohkoissa, kummassakin, niin siinä kohtaa on ehkä maailman hienointa huomata niinkin ihana asia kuin Ystävä.

Ystävä, joka tulee puolivalmiiseen kotiin. Kävelee tyynen rauhallisesti sisään ja toteaa että no valkoista maalia, toki.

Siinä kohtaa kun itse aikoo kaikki pinnat vetästä maalilla/paneloida/tapetoida/mitälie, niin on hyvä ottaa kylmänrauhallisenviileä mielipide ja makustaa sitä, ja hetken ajan päästä todeta että tottatosiaan, VALKOINEN maali!

Miten sitä voikaan tulla niin vauhtisokeaksi, ettei niinkään yksinkertaista asiaa kuin valkoinen maali muistunut mieleen....

Toki.

Sehän se.

KAIKKEIN järkevin.

Vuosien päästä (tai voi olla että vähemmänkin aikaa riittää....) kun valkoiset seinät alkavat tökkiä, niin siihen mennessä on VARMASTI muodostunut visio haluaako kenties tuoda johonkin seinään lisää väriä, kenties tapettia yhdelle, kahdelle seinälle....

Joten, KIITOS, Neiti N.
Kullanarvoinen Olet....