Rakkaudesta.

Alkuun varotus.

Kaikki ketä ällömakea inhottaa, passaa sitte tän kirjotuksen ohi.

Jookos?

Tai lainaa insuliinia jos tulee ihan liian äkkimakeaa...

Viisitoista vuotta.

Tänä vuonna.

Kymmenen vuotta niistä naimisissa.

En tiedä ketä tästä on isoin kiittäminen.

Perheterapeuttia, kohtaloa, vai nostanko katseen ylös, 

kohti Kummitätiä ja Isomummua.

Ylös, ohitse pilvien, sinne ylös.

Sen tiedän että olen Onnellinen.

Enkä tiedä terveyden ohella mitään muuta yhtä tärkeää.

Onnellisuus vaikuttaa niin paljon.
On kaikki kaikessa.

Auttaa jaksamaan, pitää mielenterveyden kasassa, vaikuttaa päivän jokaiseen hetkeen.

Saa arjen tuntumaan juhlalta.

Hän on Minun Rakas.

Häntä Rakastan.

Todella.

En tiedä hienommin kirjotettua tarinaa kuin Free-toimittaja Tanjan!

Koko jutun voit lukea tänään ilmestyneestä Häät lehdestä.

http://www.haat.fi/haat-lehti

Meidän juttu löytyy sivulta 152 ja 153.

Tanja.

Kaunein Kiitos <3

Ei kauniimmin voisi Tarinaamme kertoa ...

Tässä linkissä Tanjan kirjoitusta lisää.

http://www.haat.fi/aiheet/blogit/ei-saisi-luovuttaa?fb_action_ids=10151414884778094&fb_action_types=og.likes&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582 

Askel.

Sisustusjuttuja ja omakuvia.

Ravintoa ja urheilua.

En tiedä mihin suuntaan bloggailuni tai blogini on menossa,

mutta tärkeintä on se mitä sillä hetkellä tunnen, mistä tahdon kirjoittaa.

Yhtenä päivänä on kukkaa.

Toisena kroppaa.

Ja sitten on taas kuvissa valkoinen soffa ja pöytä.

Blogini taitaa enemmän olla päiväkirja.

Julkinen sellainen, mutta sen tiedän.

Ja hyvä niin.

Äärettömän tärkeä kanava.

Minulle.

Ihan huimasti kuulen nyt ympärilläni terveydestä.

Niin lasten kuin aikuistenkin terveydestä.

TOSI huolestuttavaa.

Ja todella tärkeätä.

Jonkin sortin ikäkriisin pääsi yllättämään minut oikeasti ihan varkain.

Ihan puun takaa.

Senkin takia en ymmärrä kipuiluani sillä oman terveyteni ja samalla henkisen hyvinvointini panostaminen alkoi jo kuitenkin vuonna 2011, tammikuussa.

Eli niin hyvällä mallilla että tätä on kaksi vuotta ja ylikin jo tahkottu.

NIIN paljon opittu matkan ja vuosien varrella.

Joten siksi kun olin jo kuitenkin aloittanut "uuden Elämän" niin en oikein ymmärrä tätä kriiseilyä.

Mutta en edes uskalla miettiä sitä mitä JOS en olisi tätä aloittanut jo kaksi vuotta sitten.

Millaiset ajatukset päässä sitten pyörisi?

Aika mustia, uskoisin...

Ja vieläkään terveys ei ole mallillaan.

On totta, että monesta vastoinkäymisestä on tähän mennessä selvitty, kuten rintasyöpäepäilystä.

Mutta vielä on montaa monessa.

Helppoa ei ole.

Ja sen kanssa on pakko vain elää.

Opetella elämään.

Ja mikä turhauttavinta, JOKA IKINEN PÄIVÄ.

Terveellistä alkavaa viikkoa.

Tee itsellesi palvelus ja työnnä vaikka lunta.

Tee palvelus terveydellesi.
Itsellesi.

Joka viikko kun nousen Satakunnan Keskussairaalan portaat ylös luen portaista saman tekstin.

JOKAISEN

ASKELEEN

OTAT 

ITSELLESI.

Enkä väitä muuta...

When two becomes one.

Kohta on syntymäpäivä.

Kolmekuus.

Hui.

No ohan se ny vähä.

Vähäsen.

Se on kats koht neljäkymment.

Ja mä en TOD tunne oloani neljäkskymmeneks.

Ko en ees läheskää, lähellekkää.

En edes nii lähelle ko kolmekuus.

Mut, ni.

Minkäs teet?

Et nii YHTÄÄ MITÄÄ.

Askartelua.

Tai sillä on nätimpikin nimi.

Eli virkkausta.

Magee.

Ja taas vaikka itte sanonkin, niin mä niin tykkään.

Ihanko jos noita vois tehdä

 (niin ettei ohjeet olis hepreaks....)

hippasen kotona nopeemmin niin lapset jo niitä tilas eri väreinä.

Että nää olis nättejä.

Vois virkata yhden vaaleenpunasen ja pojat tilas vaaleensinisenä ja harmaana ja ja ...

Vessas olis niin magee musta valkosta lattialaattaa vasten ja ja ...

Ja no.

Jos JOTAIN hyötyä syntymäpäivistä on eli tästä iänkaikkisesta ikääntymisestä ni.

LAHJAT.

SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAT.

Uuh. 

Ihana pöytä.

Toinen.

Samanlainen?

KYLLÄ!

Venakkaas.

Homman nimi on se että kun on Juhlan aika, pöydät laitetaan peräkkäin.

Siinä on sitte yks piiiiiiiiiiiiiiiitkä pöytä.

(ja hei, se on sit IHANKOHT ko meil on ekat rippijuhlat.

Sit tulee tokat.

Kolmannet.

Ja neljännet.

Ja muuten siinä vaihees mä en ees haluu alkaa laskeen kui vanha MÄÄ SIT OLEN...

iiik.)

Vähemmän ahdistavaa huomista kaikille ;)

Vitriini.

Kattolyhdyt on niin turhia.

Niin kauniita.

Mutta niin vaikea sisustaa.

Siihen tarvittais paljon rahaa.

Olis hienoa teettää kirjahyllyjä yhdelle seinälle.

Ikkunan alle ja toiselle seinälle joku sellainen istuinsohvan tapainen.

Facebookin kirppari on eri oiva.

Jos on tarpeeks nopee niin voi saada niin hienoa tavaraa ja vaatetta kotiinsa.

Minä sain tämän.

Riskillä menin Armaan kanssa.

Nostaessaan sitä autonkyytiin totesi että joo, ihan kiva.

Vai halusko miellyttää.

Miehisten hifi-laiteostosten jälkeen kannattaa vaan hymyillä ja nyökätä.

Tällä mennään ;)

Vähän söpöä.

Huomaako että on tyttöjen askartelunurkka...

Toinen puoli kattolyhdystä odottaa vielä työpöytää paikalleen.

Kunhan saan sen siivotuksi niin sitten kelpaa.

Vielä on tämä olohuone/keittiö siivousurakka kesken.

Ei ihan kahdella päivällä mennyt...

Kelpaa siistissä työpöydässä vaikka joskus jopa askarrellakin jotain.

Jos nyt sais askarreltua vaikka postikortteja tai jotain.

Ihan sama.

Näin kauniissa sitä voi vaikka roudata kahvikupin ja nauttia katsomalla ulos ikkunasta.

Laittaa hyvää musaa ja olla tyytyväinen että on jaksanut siivota.

Toi siivoominen, se vaan ei oo mun juttu...

Huoh.

Sunday Sunday.

(muffinit made by Elina)

Onpa täysinäinen viikonloppu!

Mutta silti samalla ihmeen stressitön.

Siivoamista ja tavaroiden paikoilleen viemistä.

Kuusikin lähti. 

(EILEN ;)

Voi morjens. 

Kera kahden vai sadan miljoonan neulasen...

Ei meillä mikään kiire ole...

(ihme, muuten että tuntuukin stressittömältä! 

Kun ei stressaa ni...)

Tehtiin eilen yli meren tilaus.

Jännää.

Saa nähdä mitä tulee!

Omegaa tulee ja kaikkea mahollista.

Mä kerron sitten miten toimii.

Mä oon elämässäni yhden käden sormissa tilaillu eli se ei oo mulla ollu mitenkään tapana.

Jännää kaikki tommonen.

Ja toisaalta niin kovin hienoa.

Ja kaikki on kait kovin kehittynyttä kun dollaritkin on muutettu jo valmiiksi euroiksi eli ei tartte kauheesti taskulaskimen kanssa heilua.

Mä jatkan edelleen tota olohuoneen siivousta.

Siinä on semmonen lääni että sitä ei näköjään joulun jäljiltä ihan yhdessä päivässä siivota.

Toivottavasti mä saan siivottua sen nyt edes kahdessa päivässä...

Sen jälkeen lähden ansaitusti salille.

Eilen oli taas niin hienoa kun pääsi Armaan kanssa salille.

En vois enempää tykätä yhteisestä harrastuksesta.

Ja on muuten hiukan eri fiilis käydä miehen kanssa salilla, 

rauta nousee hiukan eri tavalla.

Ja mun kikatus ja pälätys loppuu heti alkuunsa.

Ei siinä paljoa naurata...

Ja tykkään!

Mukavaa sunnuntaita.

Levätkää tai olkaa tehokkaita, kunhan nautitte päivästänne!!

Health.

Jotain muuta ko valkosta sohvannurkkaa.

Ja ihan hyvässä mielessä, kylläkin.

Mä olen nyt ihan hirveesti kuullu puhetta terveydestä.

Ja sen kaipuusta.

Liittyykö se ikään.

Kaikkiin lähestyviin ikäkausiin.

Ollaan kolmevitosia, lähestytään neljääkymppiä.

Ollaan nelikymppisiä.

Ollaan yli neljänkymmenen.

Tai kohta jo viidenkymmenen.

Oli ikä mikä tahansa, oikotietä ei ole.

Tässä iässä jo huomaa laiminlyönnit.

Äh.

Että miten ärsyttävää onkaan tajuta että se liikunnanmaikka oli niin oikeassa kun sano lukiossa että muistakaa tytöt, 

on sitten paljon helpompaa elää aikusta elämää kun on koko ikänsä liikkunut.

Just joo.

PAKKOKO tämäkin oli opetella kantapään kautta?

Just tänään mietein.

Vaikken pysty tän enempää plokkaamaan ulkosia tai kaikkia sisäsiä tekijöitäkään ulos, 

niitä mistä allergiani johtuvat,

mä voin ainakin yrittää näin kaikkeni.

Kaikkeni, jotta voisin hyvin.

Ennen jos on tullu millon mitäkin syytä ja kitinää ja valitusta ja lopahdusta, 

mä olen tajunnu sen että kukaan muu ei joudu tässä kropassa elämään.

Että jos tätä yhtä nyt huoltais niin hyvä olis.

Että tän yhden kanssa pystyis elämään niin hyvin kuin mahdollista.

Postaus siis itsestä eikä valkosista sohvista.

Tarvii muuten joskus keskittyä kehonhuollosta tohon kodinhuoltoon kans kunnolla.

Tai kohta ei oo enää valkosia sohvia mitä esitellä.

Mutta sitän ennen nukutaan.

Mä olen pakannu vaaleenpunaset Minni-nimiset karvareunusluistimet sekä liilan kypärän pikkuneidilleni ja me mennään aamulla luistelemaan.

Ei ehkä parempaa aamua ole.

Kunhan vielä se pikkuneiti pysys pystyssä ;)

Jaajuu ja peeäs.

 Jos ärsyttää nää terveysluennot niin kommenttilootaan saa jättää toiveita mistä haluatte mun postaavan. 

Mä oon hyvä kirjottaan oikeestaan mistä vaan.

 Että ei muuta ko kommentoikaa, s'il vous plait...

Tammikuu.

Tammikuun arki.

Mä luulin ettei joulun horroksesta selviä ikänä.

NIIN paljon väsytti.

Mutta aika paljon jaksoin itelleni toitottaa että siedätyshoito.

Jaksa nyt.

Mutta totta on se että jumankauta miten se hoito on mua väsyttäny!

Ja sitten sitä vertaa heti kuitenkin että masentaako mua?

No totta on, että on pimeetä ja kylmä ja ja ja ...

Mutta totuus on se että se saattaa aiheuttaa juur niitä oireita mitä itse siitepölyttäjätkin aiheuttaa,

ja mulle se on tää jumalaton väsy.

Noni.

Kitikitivalivali.

Ina vielä.

Vielä on vähän joulua.

Meijän joulu ei valitettavasti lopu justtasan kun kalenteri niin sanoo.

Se loppuu sitten kun mä jaksan alkaa keräilemään roinaa ympäri taloa ;)

Ihana uusi valkoinen tähti.

Ystävältä.

Ja tuotu kaukaa.

Ihana!

Ja kaunis.

Kynttilänvalo on ehkä kauneinta mitä tähän aikaan vuodesta voi katsella.

Pimeää ja synkkää.

Valo on niin rauhoittava.

Että kun tulee pimeä niin pirun aikasin!

Kohta lähtee.

Kunhan saadaan koristeet talteen.

Mutta oikeastaan, äkkiäpä se uusi joulu taas on.

Että ei hätää.

Sikäli.

Ja normaalia Arkea.

Kananmunineen kaikkineen.

Ja amaryllis.

Kohta aukeaa kolmas nuppu.

Oi.

Suosikkikukka.