keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Amaryllis.






Ihana joululahja.

Ja mikä parasta, siitä saa nauttia just nyte!

Kukka painaa koko varren vinoon, joten lykkäsin juureen suuren sisustuskirjaimen.
Kun ei mitään kukkatikkuakaan tähän hätään ollu.

Enkä aatellu vaan odottaa että koska varsi napsahtaa poikki ..









On kyllä kaunis!

Näin juur amarylliksiä leikkokukkina ja ne vaan on kauniita.








Teittekö muuten lupauksia?

Yleensä uuden vuoden kynnyksellä niitä just tehdään.

Minä en. En sen suuremmalti.

Terveydestä huolehtiminen on loppuikäinen projekti.
Karkkilakko täyttää tammikuussa 2 vuotta.

Mun mielestä enempää ei nyt tähän hätään voi luvata.
Noissakin on pitämistä!









2 kommenttia:

Tanja H kirjoitti...

MITÄ? Karkkilakko 2 vuotta? Oh my, nostan hattua. miksi miksi saako kysyä?

Itse aloitin just ja ensihätään kestää juhannukseen asti. olen yhden kerran aiemminkin tän tehnyt, joten pitäisi onnistua :)

Jenni kirjoitti...

Oh my Tanja, ja kyllä näin on.

Ja mulla se oli pakkorako.
Mietein parikin vuotta ennen sitä että mitä tän asian kanssa pitää tehdä. Etten TODELLAKAAN voi lopettaa kun varmastikaan en siihen pysty.

Pystynkö kohtuuseen?
En pystynyt.

Ja niiden kahden vuoden aikana ymmärsin että tämä on mulle todellinen ongelma enkä pysty sen kanssa kohtuuteen joten on pakko lopettaa.

Helppoa se ei ole, mutta asian kanssa ilmeisesti vaan pystyy elämään.

Herkuttelen toki. Karkkeihin vaan en voi koskea, koska mulla ei ole mitään rotia niiden kanssa.

Onnea päätökseesi Kaunokainen!

Kohtuus on se tie jota yritän tässä matkalla omaan terveyteeni noudattaa.