tiistai 23. heinäkuuta 2013

Rakkaus.


Viikonloppuna koettiin elämämme ensimmäiset yllätyshäät.
To-dellakin yllätyshäät.

Kun morsiamen äiti ohjasi parkkipaikalta meidän seurueen kohti LAIVAA, tajusin heti.

Voi piip. Ne menee NYT naimisiin.

Eikä mul o mekkoa päällä!

Niin olin hilkulla mekon laittaa mutta se pirun tuuli, se sai mut luopumaan ajatuksesta.
Hittolaine ...

Kunhan toivuin päälläolevista farkuista hääasuna, tajusin jossain kohtaa pointin.

Pointti on se, että näitä häitä mä olin jo odottanu, NIIN kauan.

Että se, mikä on pääasia, tapahtuu Än, Yy, Tee, niinko ny.


Sinun ei tarvitse kertoa minulle 
kuinka suuresti minua rakastat, 
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, 
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan. 
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, 
että olen sydämesi valittu, 
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta 
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni. 
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, 
kun en itsekään itseäni ymmärrä, 
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, 
kun olen itse itsellenikin sietämätön, 
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun. 
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, 
kuinka suuresti minua rakastat, 
mutta kerro Rakkaani silti. 
Kerro usein, 
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, 
mitä vapiseva sydämeni jo tietää




Te kaksi.
M & T.

SYLIKAUPALLA ONNEA IHANAT <3

Mikä yllätys, huh !!




Meillä häämöttää perjantainen kymmenvuotishääpäivä.
Muistelin tässä, että olen odottanut tätä siitä asti kun hääpäiviä oli kasassa neljä.
En tiedä miksi, mutta silloin kuusi tulevaa vuotta tuntui piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkältä ajalta!

Nyt se on totta.
Perjantaina.

Ihan ihmeellistä.
Ja samalla ihmeellisen ihanaa.



























Ei kommentteja: