On tää sellasta.
Tää pimeys.
Voi pah.
Eikä tätä oo kestäny ko varmaa 2 päivää vai?
Ja jo mä kitisen.
Laitoin kynttilöitä.
Harmaita ja valkosta.
Ja betonia.
Apua.
Mikä mua vaivaa.
Mikä ihme moderni ja harmaa-musta-valkosuus elämääni työntyykään?
Kauniit kukat on lankaköynnöksiä.
Ehkä ultimaattinen haaste, kukat taitaa olla niitä mitä pitäis kastella säännöllisesti eikä antaa kuivahtaa.
Ovat nyt olleet meillä perjantai-illasta alkaen ja jo kaks kertaa kuivahtaneet.
Hyvin menee...
Ja käsivarret sattuu ko tänään on tietenki ollu taas siedätyspäivä.
Hei tää muikki on näköjään pelkkää kitinää.
Mä taidan nyvvaa keskittyä värittään Prinsessa lehtee oikeella kädellä ja StarWarssia vasurilla.
Eiköhän tää tästä.
Aamulla on jo valosaa.
Varmasti.
Aijjuu. Mä en oo koskaan ollu mikään hirveä betonitöiden rakastaja. Mutta tässä vadissa on jotain. Ja ilmeisesti nää on ihan hirmuhelppoja tehdä.
Tääkin on tehty ehkäpä vanhaa tarjotinta muottina käyttäen.
Tai emmä tiedä. Mutta hirmu kaunis on.
Kuin vanha vanha tarjotin, mutta betonista. Ja ihan erinomainen kynttilöiden alustana. Ja miksei joulupipareidenkin...
Auttaskohan muuten jos kohta alkais jo askartelemaa?
Jos vääntäis kynttilänvalossa, kuuntelis jazzia ja unohtais ton pimeyden.
Niinpä.
Ja joulukortteja, vai ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti