Askartelu vs. Siivoomine.

Arvakkaas mikä just tänään, 

The Siivouspäivänä, 

näyttää vetävän voittoa näistä kahdesta ...

Pienenpientä lippuviirinauhaa

Kakunkoristeita syntyy niin että tässä tulee vaan pula 

kakuista ...

Kakunkoriste.

Tarpeeksi prinsessamainen tirpalle.

Kuulema.

Mutta voihan mummun 

maailman parhaimpiin porkkanatorttupaloihinkin virittää 

lippunauha-, pupu- tai sydänviirejä.

Eks voiski ...

Huh huh. 

Nii mahdottoman söpöö ja kaunist mut, 

tää ny auta yhtää tätä siivoomista ny.

Pakko kait se o.

Perjantaisiivo.

Aurinkoista viikonloppua.

Viikonloput on niin ihania !!

(perjantaisiivosta huolimatta ;)

Sydänviiri.

Ellan mieliystävän askarteluinnostus on näköjään tarttuvaa.

Kolkytkuusvuotiaana on aikas mageeta näperrellä ja askarrella.

Apropos.

Täytyy joskus kuvata mun virkkaustyötä.

Mattoa.

Oh là là.

Ilman ihanan Sarikan Ompeluseuraa

ei aikaa sen tekemiselle varmasti koskaan olisi.

Eilen näpertelin tätä aamupäivällä.

Tytär katseli suurin silmin vieressä ja ihmetteli mitä äiti tekee.

Samaan aikaan hän teki naapurinHelmin mallin mukaan liilaa karhua ...

Ihanat Tilda paperit.

Narua, paperipillejä, liimaa, saksia ...

Sunnuntaina kakun päälle.

Ihanan naisellinen hörsellys.

S'il vous plaît.

Sweet sweet suvenodotus.

"Jenni.

Mä haluan sun blogiin.

Ota musta kuvia!"

Kaunein kevätaurinko ja Helmi.

Naapurin ihana Helmi!

Sisustettiin yhdessä.

Roudattiin penkki ja kaikki.

Haravoitiin, syötiin ananaksia ja juotiin vettä.

Ja aurinko paistoi.

Uuh, kevät.

Että tässä olikin jo niin pimeää ja ihan liian kauan.

Kesäinen hortensiakranssi jäi jo paikoilleen.

Antaa sen olla siinä.

Niin kauan kuin kevättä vaan odotellaan niin kuitenkin sitä vaan äkkiä huomaa että jo kohta on kesä.

Vuodenajat kuitenkin menee niin huimaa vauhtia ohi.

Paitsi se pimeys.

En ainakaan vielä ole siihen tottunut ja mikä parasta nyt ei tarvikkaan, 

kun tulee se

kevät.

Ja sitten seuraa sweet kesä.

Vanha ovi on ostettu aurinkoiselta Outilta.

Tänään askarreltiin tirpan kanssa jo aamupäivätuimaan.

Juur ennen perunamuusintekoa ja kerhoonviemistä oli just 

sopiva askartelurako.

Postaan askarteluntuotoksesta jo vaikka heti huomenna.

Kakunkoristus syntyi.

Joku logistiikkaihme olis tasapainottanu koristusta enemmän 

mutten minä.

Tein fiiliksellä.

Ja hyvä tuli.

Mitä nyt nokilleen se kuitenkin tipahtaa mutta ... ;)

Siitä huomenna.

Nyt mukavaa TORSTAITA.

Sehän tänään oli, eh?

Väärä päivä.

Luulin että on tiistai.

Olen elänyt kuten tiistaina eletään.

Muistin että ensin siedätyshoito.

Uimahalli pojilla.

Lenkki ihanuuden kanssa.

Kunnes toppasin ja tajusin että on jo keskiviikko.

En ala kertomaan taas sitä iänikuista juttua ja kyseenalaistamaan että mihin aika valuu.

Tiedän sen jo katsoessani peilistä sekä kalenterista.

Aika vaan valuu ;)

( ja miten eletään tiistaina. pitkälti kuten nyt sitten keskiviikkonakin.

mutta hommat on silti erilaiset. )

Eilinen ihana seura lenkillä ja sen jälkeen palautti mieleeni teenjuonnin.

Kahvi on hyvää ja varsinkin aamuisin täysin ehdotonta, mutta iltapäivän ja illan aikana tee on niin hyvää.

Viime päivät olen keittänyt Helmi-puuroa sekä syönyt mansikoita, mustikoita ja siemeniä.

Sekä palauttanut mieleeni miten usein sitä pitääkään syödä.

Äsh miten inhoan siedätyshoidon sekaantumista olotilaani.

Väsymys ja nälkä ei oo yhtään mun juttuja.

Ja välillä tuntuu ettei mitään mahda.

Onneksi aurinko antaa ihan hirveästi voimaa.

Puuttua siihen väsymykseen ja nälkään.

Eikä elämää jaksa elää niin että ajattelee että hoitoja on vielä kaksi ja puoli vuotta.

Päivä kerrallaan on hetki kerrallaan.

Ja hetki voi olla tunti tai vaan hetki.

Juur se nimenomainen ihana pieni hetki.

Ja se riittää.

"Take time and smell the roses..."

(tässä tapauksessa yhtä neilikkaa mut ei haitanne sanomaa ;) 

Siedätystä.

Kevät.

Ihan kaikessa ihanuudessaan kevät tuo tullessaan 

nenäsuihkeet

allergiatabletit

ynnämuut.

Siedätyshoitoa Sairaalassa on nyt takana kohta puoli vuotta.

Joka viikko, kaksi pistosta.

Kroppa on kovilla.

Melkein kaksi kuukautta oli jo pirteää mutta viimeisin Timotei-pistos pullerrutti käsivarren ja painoi silmäluomia ihan väkisin kiinni.

Siedätyshoito palkitsee ihan varmasti loputtuaan.

Loppuun vaan on vielä (ihansikana) matkaa.

Kaksi ja puoli VUOTTA.

Vielä.

Hoito on siis tunnetusti tehokasta ja hyvin tehtyä, huolella.

Siitä kertoo jo vuosien hoito.

Virkeys- ja vireystilan kanssa vaan on tekemistä.

Mutta oman kehon kuuntelu nousee koko ajan tärkeämmäksi muutenkin elämässä.

Joten tämä on erittäin hyvää harjoittelua.

Tuntee, koska jaksaa.

Ja eritoten, milloin ei jaksa.

Ja toki olotila ei tämän aikana ole normaali.

Joten itselleen anteeksi antaminen, henkisesti varsinkin, on kovin tärkeää.

Ellei tärkeintä.

Ja ihaninta on että kevät saa hymyn kasvoille.

Niiskuttelua varten on sitte lääkkeet ja nestuukit.

Tiistain aurinkoa!!

Siivous(päivä)viikko.

Normaalit ihmiset siivoavat kerran viikossa.

Yleensä perjantaisin.

Tuulettavat matot ja petivaatteet.

Kuinka ihanaa onkaan aloittaa lauantaiaamut, vapaat päivät, kun koti on siisti ja puhdas.

Vaikka käymällä koko perhe aamupäivällä kahvilassa ja kaupungilla.

Normaalit.

Meillä homma menee niin että kun siivousrumba alkaa, päivällä ei ole mitään väliä.

Kuten esimerkiksi tänään.

Tärkeintä meidän siivousrumbassa on se, että mulla on riittävästi päiviä ja virtaa viedä urakka loppuun asti.

Joka päivä joku huone.

Ja tässä kohtaa suurehko talo ei ole siunaus, trust me.

Urakka ja kauhee homma.

Mä panostan enemmänkin siihen että voin jumittaa värittämään My Little Ponya tai hyppimään yhdellä jalalla laattalattialla väistellen mattoja jotka on leikisti meriä...

Hyppään teinin viereen ja kysyn oikeesti että mitä Sulle kuuluu.

Askartelen naapurin ja oman tyttöni kanssa pikku pääsiäispupuja

ja lauantaiaamu voidaan alottaa puolentoista tunnin tanssipelillä.

Joskus sitä järkevästi miettii että olispa meilläkin tai mulla se perjantairutiini.

Toisaalta yhtäkään mylittlepony-piirustushetkeä tai ekstempporee retkeä en kadu.

Siivota ehtii aina.

Sunday, lazy Sunday.

Kevät.

Jooko.

Joohan.

Tuo aurinko.
Se on ihan valtavan ihana.

Tuo neljävuotiaan nuorimmaisemme uhma.

Se ei ole ollenkaan niin valtavan ihanaa tuo uhma.

Ei.

Mutta siitä selvitään.

Se nyt on kait murheista aina pienin.

Teki mieli ohimennen nyppästä lipastoon kiinni ja kulettaa.

Siippa sano ensteks ei.

Ja autto kuiteski.

Mainio siippa.

Eikä se aina niin pysyvää ole tuo lipastojen paikka.

Kun tulee taas se fiilis nyppästä ni nehän siirtyy.

Mutta kauneinta kaikessa on se, että aina voi pysähtyä 

muistelemaan ihanaa Aunea.

Oi kuinka ikävä.

Ihana Aunemummu.

Sunnuntai. 

Päivistä rennoin.

Suunta silti kohti pulkkamäkeä, mummulaa, kirpparia ja ehkä salia.

Sweet.

Suloista sunnuntaita.

Puhtaat Valkeat Lakanat.

Arjen yksi parhaimmista puolista.

Rojahtaa sänkyyn johon on juuri pedattu puhtaat lakanat.

Arki alkoi aamulla seitsemän aikaan.

Puoli kymmeneltä silitin jo aamulla pestyjä lakanoita ja tyynyliinoja.

Pesukone oli siihen mennessä jo pyörinyt kolmasti pyykkiä.

Aikainen lintu ja mato, miten se menikään.

Mutta ihme jos suuta repii jo heti puolenpäivän jälkeen ...

Helsingistä selvitty.

Selkä ruvella ja miljoona kysymystä.

Aloitin arjen selvittämällä kysymysvyyhtiä kysymys kerrallaan pienemmäksi.

Pikku askelin ...

Mitään en tulevasta elämästä vielä tiedä.

Otan sen askeleen kerrallaan.

Yksi pyhä lupaus on nukkua enemmän.

Ja kun noita lakanoita katsoo niin miksei niissä voisi viihtyä pidempäänkin, mihin ihmeeseen tässä on kiire.

Mutta tämä Arki.

Se vaan On.

Oi pääsin katsomaan Anna Puuta tässä taannoin.

Ja hullaannuin.

Mun mielestä uudella levyllä oleva biisi 

Antaudun,

ei sitten erinomaisempia sanoja vois tähän arkirumbaan olla!

Ja mä niin tiedän kuinka moni yhtyy Annan sanoihin.

"Rahat karkaa käsistä

Nimet hukkuu mielestä

Nyt mä koitan keksiä miksi sinuun rakastuin 

Kun arki ajaa tankilla

Keittiö kovat piipussa

Etsin jotain valkoista jota voisin heiluttaa

Antaudun...

Muu saa mennä mutta minä pidän Sun.

Nuoruus lakkaa huomenna tänään taikka torstaina

Enkä jaksa tanssia enää aamukuudelta

Kun loppu tulee lopulta

Olkkarin karmit kaulassa

Me mennään hetki piilosta

Kunnes se löytää mun

Antaudun ...

Muu saa mennä mutta minä pidän Sun."

-Anna Puu-

Meinasin toivottaa hyvää maanantaita.

Kunnes todellisuus palasi ja tajusin että on jo keskiviikko.

Jestas.

 MINNE aika menee ja valuu?

Tarvii lopettaa sen valuminen.

Ja hoitaa asioita.