Parsakaali itää.
Eilen pienin pojista laittoi kukkakaalin itämään.
Eihän ne mitään mihinkään ehdi,
mutta riemu on ihan hulvattoman rajaton kun jotain työntyy ruukusta.
Ja se on ehkä kaikkein hienointa tässä kaikessa.
Pieni riemu lähes mitättömästä arjen jutusta.
Toiseen arkiseen asiaan, joka ei ole ollenkaan yhtä mitätön.
Ei millään muotoa.
Terassin rakennus.
Armaalla oma haave juhannukseksi.
Ja se tarkoittaa terassin tekoa.
Päädyin, en niinkään kompromissin kautta, vaan järkisyiden vuoksi ruskeaan terassilautaan.
Mahdollisimman helppohoitoinen, eikä tarvi miettiä hylkiikö vihreä joskus tulevaisuudessa öljyä tai maalia.
Ruskea ei hylji ketään, eikä ainakaan samansävyistä öljyä.
Tahdon, että myös Armas saa nauttia kesästä.
Ja vielä kun tuntuu että näitä ihania kesänpäiviä on niin turkasen vähän, niin toivon että toisen mieli ja kroppa saisi edes sen pienen hetken levätä.
Se on rakkautta.
Toisen kunnioitus ja toisen arvostus.
Ja jos oli kovin paatoksellista niin laitoin loppuun hyvin keveitä kuvia sisustuslehtipinosta.
Niin kauniita kuvia että esteetikon silmä lepää!
Mukavaa keskiviikkoa.
Juhannus tunkee kohta arkeen =)
Tässä sitä lautaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti